3.4.2.2 Akkusatiiviobjekti

Yleistä

Akkusatiivi on objektin sijana vain, jos mikään <partitiiviobjektin ehdoista ei ole voimassa. Tällöin 1) lause on sisällöltään myönteinen ja lisäksi 2) tekeminen on tuloksellista tai 3) objektisana ilmaisee rajattua kokonaisuutta tai määräpaljoutta.

<Akkusatiivi on syntaktinen käsite; se on niiden objektimuotojen yhteisnimitys, jotka eivät ole partitiiveja (Hakulinen – Karlsson 1979*). Akkusatiivi on yksikössä n-päätteinen eli genetiivin kaltainen tai päätteetön eli nominatiivin kaltainen. Monikossa akkusatiivi on aina monikon nominatiivin kaltainen.

Morfologisesti vain <persoonapronomineilla ja <kuka-pronominilla on itsenäiset akkusatiivimuodot.

Akkusatiivin eri ilmiasuilla on kullakin oma selvärajainen käyttöalansa.

Päätteellinen akkusatiivi

Objekti on tyypillisesti päätteellisessä akkusatiivissa lauseissa, joissa on läsnä nominatiivimuotoinen subjekti (Hakulinen – Karlsson 1979*). Esim.

Pekka vuokraa auton.    Vrt. Auto vuokrataan.
Hän vuokratkoon auton.  Vrt. Vuokratkaa auto.

Objekti on n-päätteinen myös silloin, kun subjekti on yhdistyneenä <persoonapäätteeseen tai lause on <geneerinen. Näissäkin lauseissa voisi periaatteessa olla nominatiivimuotoinen subjekti. Esim.

Vuokrasitko (sinä) auton?
Jos (kuka hyvänsä) vuokraa auton, 
pääsee nopeammin perille.

Päätteetön akkusatiivi

Akkusatiivi on päätteetön silloin, kun lauseessa ei ole nominatiivimuotoista subjektia. Tapausryhmät ovat seuraavat:

Predikaatti on <imperatiivin 1. tai 2. persoonassa, esim.

Vuokratkaamme auto!
Vuokraa — vuokratkaa auto!

Predikaatti on <passiivissa, esim.

Vuokrataan auto.
(Puhekielessä passiivia käytetään yleisesti myös me-pronominin yhteydessä monikon 1. persoonan tilalla. Akkusatiiviobjekti on tällöinkin päätteetön, esim. Me vuokrataan auto.)

Predikaattina on <verbiketju, jossa finiittiverbinä on <yksipersoonainen verbi-ilmaus. Tällöin lauseessa voi olla genetiivimuotoinen subjekti. Esim.

Nyt (meidän) kannattaa vuokrata auto.

Predikaattina on verbiketjuun rinnastuva rakennetyyppi, esim.

Nyt (meidän) on pakko vuokrata auto.

Monikon akkusatiivi

Monikossa akkusatiivi on aina monikon nominatiivin kaltainen; t on <monikon tunnus. Esim.

Pekka vuokraa autot.
Autot vuokrattiin.
Vuokratkaamme autot.
Vuokraa – vuokratkaa autot.

Persoonapronominien akkusatiivi

Persoonapronominien (ja kuka-pronominin) akkusatiiviobjektit ovat aina päätteellisiä – myös niissä tapauksissa, missä muut objektit ovat päätteettömiä. Esim.

He ottivat minut (vrt. Pekan) mukaan.
Ottakaa hänet (vrt. Pekka) mukaan.
Kenet (vrt. Pekka) otetaan mukaan?

Lukusanojen akkusatiivi

Peruslukujen (kahdesta ylöspäin) yksikön akkusatiivi on aina päätteetön eli nominatiivin kaltainen. Esim.

Pekka vuokrasi kaksi autoa.
Mies voitti miljoona markkaa.

Samoin käyttäytyvät sanat pari ja puoli, esim. Söin pari – puoli omenaa.

Eräiden rakenteiden akkusatiiviobjekti

Lauseenvastikkeiden objekti on tavallisesti samassa muodossa kuin vastaavan sivulauseen objekti. (Ks. erikseen >passiivisen referatiivisen lauseenvastikkeen objektia.) Esim.

Juotuaan maidon lapsi nukahti.        
(>temporaalinen lv.)
Kiirehdin saadakseni työn valmiiksi.  
(>finaalinen lv.)
Toden sanoakseni en luota tietoon.    
(>kvantum-lv.)
Tiedän hänen hoitaneen asian hyvin.
(>akt. referatiivinen lv.)

Substantiivin >attribuuttina olevan infinitiivin (esim. saada, kutsua, ottaa) objekti on yleensä päätteettömässä akkusatiivissa (esim. kysymys, ministeri, ulkomainen laina) riippumatta lauseen predikaatin laadusta, esim.

Presidentti kertoi hallituksen yrityksestä (subst.) 
saada (attr.) kysymys (obj.) ratkaistuksi.
Hän pysyi päätöksessään kutsua ministeri vieraakseen.
Yritys harkitsi mahdollisuutta ottaa ulkomainen laina.

Jos sen sijaan se substantiivi (seuraavissa luvan, lupa, lupaa), jota infinitiivi (rakentaa) määrittää, muodostaa lauseen predikaatin kanssa läheisesti yhteen kuuluvan kokonaisuuden, kiinteän sanonnan, silloin infinitiivin objektin muoto (mökin, mökki, mökkiä) riippuu predikaatista (sai, annettiin, ei saanut). Esim.

Hän sai luvan rakentaa mökin rantaan.  (päätteell. akk.)
Hänelle annettiin lupa rakentaa mökki. (päätteetön akk.)
Hän ei saanut lupaa rakentaa mökkiä.   (partitiivi)

Esimerkeissä sai luvan on jokseenkin sama kuin 'sai' ja annettiin lupa on lähes sama kuin 'annettiin, sallittiin'. (Ikola 1992*.)