Etusivu | Sisällys | Hakemisto | Muoto-oppi | Lauseoppi | <Edellinen | Seuraava> |
2.5.1.1 LukuTällä sivulla: YleistäSuomen nomineilla on kaksi lukua eli numerusta: yksikkö (singulaari) ja monikko (pluraali). Yksiköllä ei ole erityistä tunnusta. Monikolla on nykysuomessa kolme tunnusta: t, j ja i. (Itämurteissa tavataan myös ns. loi-monikkoa*.) Tunnukset liittyvät <vokaalivartaloon. Esim. pelto : pello+t : pelto+j+a : pelto+j+en : pello+i+lla mies : miehe+t : mieh+i+ä : mieh+i+en : mieh+i+ssä Monikon tunnukset liittyvät vokaalivartaloon myös sellaisissa tapauksissa kuin loh+i+a (< lohe+i+a) ja nuor+i+a (< nuore+i+a), vaikka monikon tunnusta edeltävä vartalo onkin e:n kadottua konsonanttivartalon näköinen. Suomessa on myös monikkosanoja eli plurale tantum -sanoja. Niillä ei ole lainkaan yksikön taivutusmuotoja, esim. kasvot : kasvoissa, sakset : saksilla, häät : häihin.
|
2.5.1 Nominien taivutus | 2.5.1.1 Luku | 2.5.1.2 Sijat |
Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001