3.4.2.1 Partitiiviobjekti

Tällä sivulla:
Yleistä | Lauseen kielteisyys | Toiminnan tuloksellisuus | Määrän ilmaiseminen | >Harjoitustehtäviä (mene sivulle)

Yleistä

Partitiiviobjekti on yleisempi kuin >akkusatiiviobjekti (Hakulinen – Karlsson 1979*).

Kuva: Partitiivi- ja akkusatiiviobjekti

Objekti on partitiivissa seuraavissa tapauksissa (kuva: Hyperkielioppi 1997*):

1) Lause on sisällöltään kieltävä tai epäilevä, esim.

En osta kirjaa. (Vrt. Ostan kirjan.)

2) Verbin ilmaisema tekeminen on kesken, esim.

Pekka luki kirjaa. (Vrt. Pekka luki kirjan.)

3) Objekti ilmaisee summittaista määrää, esim.

Liisa söi puuroa. (Vrt. Liisa söi puuron.)

Lauseen kielteisyys

Kieltolauseen objekti on aina partitiivissa riippumatta siitä, mikä on toiminnan tuloksellisuus tai millaista määrää objekti ilmaisee. Esim.

Pekka ei lukenut kirjaa.
Vrt. Pekka luki kirjan – kirjaa.
Liisa ei syönyt puuroa.
Vrt. Liisa söi puuron – puuroa.

Kieltomuoto ei yksin aiheuta partitiivia. Objekti on akkusatiivissa sellaisissa kielteiskysyvissä lauseissa, joihin edellytetään (presupponoidaan) myöntävää vastausta. Esim.

Eikö tehdä souturetki?
Etkö tunnekin minut?

Epäilevät kysymykset puolestaan ovat muodoltaan myöntäviä mutta edellytyksiltään (presuppositioiltaan) kielteisiä tai epäileviä. Näidenkin lauseiden objekti on partitiivissa. Esim.

Oletko nähnyt lompakkoani?

Partitiivin aiheuttavat myös seuraavanlaiset kielteissävyiset ilmaukset (esimerkeissä harva, tuskin, sanomatta, mahdoton, vaikea, turha):

Harva on nähnyt karhua metsässä.
Tuskin hän valitusta tekee.
Mies poistui sanomatta sanaakaan.
Ongelmaan on mahdoton – vaikea löytää ratkaisua.
On turha tehdä aloitetta.

Objekti on partitiivissa, kun verbin ilmaisema tekeminen on kesken: toiminta ei ole loppunut tai prosessi on vielä käynnissä. Verbin ns. aspekti* on tällöin irresultatiivinen. Toimintaa ei esitetä tulokseen johtavana tai johtaneena, vaan parhaillaan jatkuvana, kehityksenalaisena tai keskeneräisenä. Esim.

Mies luki sanomalehteä.
Kirjoitin kirjettä.
Taloa maalattiin.

Akkusatiivissa objekti on, kun aspekti on resultatiivinen. Toiminta esitetään tällöin tulokseen johtavana tai johtaneena, esim.

Mies luki sanomalehden.
Kirjoitin kirjeen.
Talo maalattiin.

Usein akkusatiivi ilmaisee, että tekeminen aiheuttaa objektin tarkoitteessa jonkin ratkaisevan muutoksen, esim.

Metsästäjä ampui hirven.
Poika potki pallon puhki.

Monien verbien ilmaisema tekeminen on luontaisesti irresultatiivista, joten niiden objekti on melkein aina partitiivissa (ks. kirjasuomen kehitystä*). Tällaisia ovat esim. tunnetiloja ja subjektiivista suhtautumista ilmaisevat verbit:

Pekka rakastaa – ihailee – arvostaa – epäilee Liisaa.

On myös muita verbejä, joiden merkitys on sellainen, ettei siihen voi sisältyä tuloksellisuutta tai ratkaisevaa muutosta, joten partitiiviobjekti on ainoa mahdollisuus. Esim.

Joku seuraa minua. 
Noudatamme lakia.
He jatkoivat matkaa.

Määrän ilmaiseminen

Kun objektin tarkoite on jaollinen*, partitiivi ilmaisee epämääräistä, summittaista paljoutta. Akkusatiiviobjekti ilmaisee vastaavasti rajattuja kokonaisuuksia tai määräpaljouksia. (Vrt. tätä vastakkaisuutta <partitiivisubjektin ehtoihin.) Esim.

Isä kantoi vettä (vrt. veden) saunaan.
Olen menettänyt toivoani (vrt. toivoni).
Luovutan kirjojani (vrt. kirjani) pois.