Etusivu Sisällys Hakemisto

Äänneoppi

Muoto-oppi Lauseoppi <Edellinen Seuraava>

2.6 Komparaatio eli vertailu

Tällä sivulla:
Yleistä | Komparatiivi | Superlatiivi | >Harjoitustehtäviä (mene sivulle)

 

Yleistä

Vertailuasteet ovat <adjektiivien erikoispiirre. Positiivi on perusaste ja ilmaisee ominaisuuden sellaisenaan, ilman vertailua (esim. kaunis). Komparatiivi eli voittoaste ilmaisee ominaisuuden suurempaa määrää (esim. kaunii+mpi). Superlatiivi eli yliaste ilmaisee ominaisuuden suurinta määrää (esim. kaune+in).

Komparaatio on morfologiassa rajailmiö, josta ei voi sanoa, onko se taivuttamista vai >johtamista. Vertailuasteet voivat kaikki esiintyä samantyyppisissä yhteyksissä (esim. sain suuren – suuremman – suurimman kalan) ja tämän mukaan komparatiivin ja superlatiivin päätteet olisivat >johtimia.

Melko yleisesti päätteitä nimitetään kieliopeissa myös komparatiivin ja superlatiivin <tunnuksiksi.

Vertailuasteet ovat erityisen tyypillisiä adjektiiveille, mutta myös eräitä <adverbeja voidaan komparoida, esim. enemmän (positiivi paljon), vähemmän (positiivi vähän), usein : useammin : useimmin.

Joissakin harvoissa tapauksissa voidaan substantiivejakin komparoida, esim. keväällä : keväämpänä.

Tilapäisesti voidaan substantiiveista muodostaa sellaisiakin vertailumuotoja kuin "Kieli on ihmisessä ihmisintä ".


Komparatiivi

Komparatiivin johdin (tai tunnus) on perusmuodossa -mpi. Taivutuksessa se vaihtuu asuun -mpA, joka <astevaihtelussa saa muodon -mmA . Monikon i:n edeltä loppu-A katoaa. Esim.

-mpi       ujo+mpi, hauske+mpi, kaunii+mpi, terävä+mpi
-mpA       oudo+mpa+na, tylse+mpä+ä
-mmA       nopea+mma+t, syksy+mmä+llä
-mp : -mm  vakava+mp+i+a, ohue+mm+i+lle

Komparatiivin suffiksin edellä kaksitavuisten vartaloiden loppu-A <vaihtuu e:ksi, esim.

paha  : pahe+mpi
kylmä : kylme+mmä+ssä

Useampitavuisten vartaloiden loppu-A säilyy, esim.

matala : matala+mpi
väkevä : väkevä+mmi+lle

Vertailussa komparatiivin yhteydessä käytetään kuin-konjunktiota ynnä nominatiivia tai se, johon verrataan, korvataan partitiivilla, joka edeltää komparatiivia. Esim.

Olen vanhe+mpi kuin sinä.
Olen sinu+a vanhe+mpi.


Superlatiivi

Superlatiivin johdin (tai tunnus) on perusmuodossa (samoin kuin <konsonanttivartalossa) -in. Taivutuksessa se vaihtuu asuun -impA, joka astevaihtelussa saa muodon -immA. Monikon i:n edeltä loppu-A katoaa. Esim.

-in	       nolo+in, halv+in+ta, kaune+in, uskollis+in
-impA	       ujo+impa+na, kylm+impä+än
-immA	       suur+imma+sta, selv+immä+llä
-imp- : -imm-  tyls+imp+i+ä, oudo+imm+i+ssa

Superlatiivissa tyypin kaunis : kaunii+n vartalon ii <vaihtuu e:ksi. Esim.

kaunis : kaune+in  : kaune+impa+na
raitis : raitte+in : raitte+imma+lle

Superlatiivin johtimen (tunnuksen) alussa oleva i aiheuttaa sanavartalon loppuvokaalissa muitakin <muutoksia. Esim.

kiltti : kilte+in
paha   : pah+impa+na
köyhä  : köyh+immi+lle 
2.5 Taivutus <Edellinen 2.6 Komparaatio 2.7 Sananmuodostus

Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001