Etusivu Sisällys Hakemisto

Äänneoppi

Muoto-oppi Lauseoppi <Edellinen Seuraava>

2.5.2.2.2 Partisiipit

Tällä sivulla:
Yleistä | 1. partisiippi | 2. partisiippi | Agenttipartisiippi | Kieltopartisiippi

 

Yleistä

Partisiipit käyttäytyvät <adjektiivien tavoin. Ne taipuvat yksikössä ja monikossa sekä kaikissa sijoissa. Partisiipit toimivat myös samoina lauseenjäseninä kuin adjektiivit eli ennen kaikkea >attribuuttina ja >predikatiivina:

Attribuuttina:
leikki+vä lapsi, syö+tä+vä sieni, maksa+ma+ni lasku, 
asu+maton talo
Predikatiivina:
Oletko väsy+nyt? Seinät ovat maala+tu+t.

Ensimmäisellä ja toisella partisiipilla on erityistehtävä ns. >partisiippirakenteessa (referatiivinen lauseenvastike). Esim.

Näin pojan lähtevänlähteneen. 
Kuulin kerrottavankerrotun, että — —.

Passiivin 2. partisiippi esiintyy myös ns. >temporaalirakenteessa. Esim.

Herättyään Pekka lähti töihin. 
Syötyä mentiin kävelylle.

Rakenteet kuuluvat suomen >lauseenvastikkeiden joukkoon.


1. partisiippi

Ensimmäinen partisiippi ilmaisee päättymätöntä tekemistä. Tunnus on -vA. Se liittyy (vahvaan) <vokaalivartaloon tai passiivin tunnukseen, esim. näke+vä, näh+tä+vä.

Aktiivin 1. partisiipin erityiskäytöstä on huomattava omistusliitteinen monikon essiivi (ns. >kvasi-rakenne). Esim. on teke+v+i+nä+än, on ole+v+i+na+an.

Passiivin 1. partisiippia käytetään usein seuraavanlaisissa >nesessiivisissä eli pakkoa ilmaisevissa rakenteissa: on teh+tä+vä, on lähde+ttä+vä.

Monikon inessiivissä passiivin 1. partisiippi ilmaisee, mitä on tai ei ole >tehtävissä. Esim. on tavat+ta+v+i+ssa, ei ole muute+tta+v+i+ssa.

Vielä on huomattava seuraavanlaiset essiivit ja translatiivit: on vuokrat+ta+va+na, julistetaan hae+tta+va+ksi.

Painollisen tavun jäljessä 1. partisiipin tunnus on alun perin ollut -pA, esim. käypä (raha), (hyvin-, kaikki-)voipa. Eräät vanhat 1. partisiipin muodot ovat irtautuneet verbintaivutuksesta ja muuttuneet substantiiveiksi tai adjektiiveiksi (ks. kirjasuomen kehitystä*). Esim. syöpä, juopa, juova, etsivä, käytävä, tehtävä; mahtava, pätevä.


2. partisiippi

Toinen partisiippi ilmaisee päättynyttä tekemistä. Sillä on eri tunnukset aktiivissa ja passiivissa, esim. sano+nut, vetä+nyt; sano+ttu, vede+tty.


Aktiivin 2. partisiippi

Aktiivin 2. partisiipin tunnus liittyy <yksivartaloisissa verbeissä (vahvaan) vokaalivartaloon ja kaksivartaloisissa verbeissä <konsonanttivartaloon, esim. otta+nut, heittä+nyt; lohjen+nut, hävin+nyt. Itse 2. partisiipin tunnuskin on kaksivartaloinen. (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)

Konsonanttivartaloiset variantit ovat -nUt, -lUt, -rUt, -sUt (huomaa <assimilaatio). Vokaalivartaloiset variantit ovat -nee, -lee, -ree, -see. Monikossa variantit ovat -ne, -le, -re, -se.

Aktiivin 2. partisiipin tunnusvariantit ovat täydennysjakaumassa* seuraavasti:

1) Yksikön nominatiivissa ja partitiivissa

  • -nUt  soitta+nut, kuto+nut+ta; hävin+nyt, lohjen+nut+ta

  • -lUt  kävel+lyt, odotel+lut+ta

  • -rUt  sur+rut

  • -sUt  pes+syt+tä, nous+sut+ta

2) Muissa yksikön sijoissa (kuin nominatiivissa ja partitiivissa) sekä monikon nominatiivissa akt. 2. partisiipin tunnukset ovat

  • -nee  saa+nee+na, laula+nee+lla; hypän+nee+n

  • -lee  tul+lee+n, imeskel+lee+t

  • -ree  sur+ree+ssa, pur+ree+seen

  • -see  pes+see+lle, hipais+see+t

3) Muissa monikon sijoissa kuin nominatiivissa

  • -ne  soi+ne+i+ssa; hakan+ne+i+ssa, haljen+ne+i+siin

  • -le  kuol+le+i+sta, ihail+le+i+lle

  • -re  sur+re+i+siin, pur+re+i+lta

  • -se  nous+se+i+siin, pääs+se+i+stä

Aktiivin 2. partisiipin translatiivilla on seuraavanlaista erikoiskäyttöä: tulla-verbin kanssa käytettynä rakenne ilmaisee satunnaista tekemistä. Esim. tulin sano+nee+ksi, tulin teh+nee+ksi.


Passiivin 2. partisiippi

Passiivin 2. partisiipin tunnus on sulautunut yhteen <passiivin (lyhemmän ja pitemmän) tunnuksen kanssa niin, että tunnuksena on -tU ja -ttU. Nämä noudattavat astevaihtelua. Esimerkkejä:

1) Lyhempi tunnus -tU : -dU, -lU, -nU, -rU, -U

haravoi+tu : haravoi+du+sta, lyö+ty+nä : lyö+dy+i+ssä
viljel+ty : viljel+ly+ssä, pan+tu+na : pan+nu+sta
pur+tu : pur+ru+i+sta, juos+tu : juos+tu+t
hylät+ty : hylät+y+lle, harkit+tu+a : harkit+u+i+lle

2) Pitempi tunnus -ttU : -tU

oste+ttu+un : oste+tu+ssa, käyte+tty+j+ä : käyte+ty+i+llä

Passiivin 2. partisiipin translatiivi tai partitiivi ilmaisee seuraavalla tavalla käytettynä sattumalta tapahtumista (ns. >fortuitiivinen lauseenvastike; vrt. aktiivin 2. partisiipin translatiiviin): tuli teh+dy+ksi – teh+ty+ä.

(Ks. passiivin 2. partisiipin käyttöä kielenhuollon* kannalta.)


Agenttipartisiippi

Agenttipartisiipiksi sanotaan -mA-tunnuksisia muotoja, joita käytetään passiivin 2. partisiipin asemesta silloin, kun tekijä eli agentti on ilmaistu genetiivillä tai omistusliitteellä. Esim.

Liisa+n teke+mä esitys (vrt. tehty esitys)
maksa+ma+ni lasku      (vrt. maksettu lasku)

(Ks. agenttipartisiipin käyttöä kielenhuollon* kannalta.)


Kieltopartisiippi

Kieltopartisiippi muodostetaan -mAtOn-tunnuksella. Tunnus koostuu <3. infinitiivin tunnuksesta -mA ja >karitiivisesta adjektiivijohtimesta -tOn. Kieltopartisiippeja taivutetaan -tOn-tyypin mukaan. Esim.

asu+maton : asu+maton+ta : asu+mattoma+lla
näky+mätön : näky+mättömä+n

Kieltopartisiippien merkitys horjuu jonkin verran. Osa niistä on sekä 1. että 2. partisiipin (ja agenttipartisiipin) kielteisiä vastineita. Esim.

palamaton    (vrt. palava, palanut)
parantumaton (vrt. parantuva, parantunut)
taipumaton   (vrt. taipuva, taipunut)
syömätön     (vrt. syönyt, syöty)


Osalla kieltopartisiipeista on vakiintunut merkityksensä, esim. kukkimaton 'joka ei kuki koskaan, ei-kukkiva'.
 

2.5.2.2 Nominaalimuodot <Edellinen 2.5.2.2.2 Partisiipit 2.6 Komparaatio...

Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001