2.5.2.2.2 Partisiipit
Tällä sivulla:
Yleistä | 1. partisiippi | 2. partisiippi | Agenttipartisiippi
| Kieltopartisiippi
Partisiipit käyttäytyvät <adjektiivien
tavoin. Ne taipuvat yksikössä ja monikossa sekä kaikissa sijoissa. Partisiipit toimivat
myös samoina lauseenjäseninä kuin adjektiivit eli ennen kaikkea >attribuuttina ja >predikatiivina:
Attribuuttina:
leikki+vä lapsi, syö+tä+vä sieni, maksa+ma+ni lasku,
asu+maton talo
Predikatiivina:
Oletko väsy+nyt? Seinät ovat maala+tu+t.
Ensimmäisellä ja toisella partisiipilla on erityistehtävä ns. >partisiippirakenteessa (referatiivinen
lauseenvastike). Esim.
Näin pojan lähtevän – lähteneen.
Kuulin kerrottavan – kerrotun, että — —.
Passiivin 2. partisiippi esiintyy myös ns. >temporaalirakenteessa. Esim.
Herättyään Pekka lähti töihin.
Syötyä mentiin kävelylle.
Rakenteet kuuluvat suomen >lauseenvastikkeiden
joukkoon.
Ensimmäinen partisiippi ilmaisee päättymätöntä tekemistä. Tunnus on
-vA. Se liittyy (vahvaan) <vokaalivartaloon
tai passiivin tunnukseen, esim. näke+vä, näh+tä+vä.
Aktiivin 1. partisiipin erityiskäytöstä on huomattava omistusliitteinen
monikon essiivi (ns. >kvasi-rakenne).
Esim. on teke+v+i+nä+än, on ole+v+i+na+an.
Passiivin 1. partisiippia käytetään usein seuraavanlaisissa >nesessiivisissä eli
pakkoa ilmaisevissa rakenteissa: on teh+tä+vä, on lähde+ttä+vä.
Monikon inessiivissä passiivin 1. partisiippi ilmaisee, mitä on tai ei
ole >tehtävissä.
Esim. on tavat+ta+v+i+ssa, ei ole muute+tta+v+i+ssa.
Vielä on huomattava seuraavanlaiset essiivit ja translatiivit: on
vuokrat+ta+va+na, julistetaan hae+tta+va+ksi.
Painollisen tavun jäljessä 1. partisiipin tunnus on alun perin ollut -pA,
esim. käypä (raha), (hyvin-, kaikki-)voipa. Eräät vanhat
1. partisiipin muodot ovat irtautuneet verbintaivutuksesta ja muuttuneet substantiiveiksi
tai adjektiiveiksi (ks. kirjasuomen kehitystä*). Esim. syöpä, juopa, juova, etsivä,
käytävä, tehtävä; mahtava, pätevä.
Toinen partisiippi ilmaisee päättynyttä tekemistä. Sillä on eri
tunnukset aktiivissa ja passiivissa, esim. sano+nut, vetä+nyt; sano+ttu, vede+tty.
Aktiivin 2. partisiippi
Aktiivin 2. partisiipin tunnus liittyy <yksivartaloisissa
verbeissä (vahvaan) vokaalivartaloon ja kaksivartaloisissa verbeissä <konsonanttivartaloon, esim. otta+nut,
heittä+nyt; lohjen+nut, hävin+nyt. Itse 2. partisiipin tunnuskin on
kaksivartaloinen. (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)
Konsonanttivartaloiset variantit ovat -nUt, -lUt, -rUt, -sUt (huomaa
<assimilaatio).
Vokaalivartaloiset variantit ovat -nee, -lee, -ree, -see. Monikossa variantit ovat -ne,
-le, -re, -se.
Aktiivin 2. partisiipin tunnusvariantit ovat täydennysjakaumassa*
seuraavasti:
1) Yksikön nominatiivissa ja partitiivissa
-nUt soitta+nut, kuto+nut+ta; hävin+nyt,
lohjen+nut+ta
-lUt kävel+lyt, odotel+lut+ta
-rUt sur+rut
-sUt pes+syt+tä, nous+sut+ta
2) Muissa yksikön sijoissa (kuin nominatiivissa ja partitiivissa) sekä
monikon nominatiivissa akt. 2. partisiipin tunnukset ovat
-nee saa+nee+na, laula+nee+lla; hypän+nee+n
-lee tul+lee+n, imeskel+lee+t
-ree sur+ree+ssa, pur+ree+seen
-see pes+see+lle, hipais+see+t
3) Muissa monikon sijoissa kuin nominatiivissa
-ne soi+ne+i+ssa; hakan+ne+i+ssa,
haljen+ne+i+siin
-le kuol+le+i+sta, ihail+le+i+lle
-re sur+re+i+siin, pur+re+i+lta
-se nous+se+i+siin, pääs+se+i+stä
Aktiivin 2. partisiipin translatiivilla on seuraavanlaista
erikoiskäyttöä: tulla-verbin kanssa käytettynä rakenne ilmaisee satunnaista
tekemistä. Esim. tulin sano+nee+ksi, tulin teh+nee+ksi.
Passiivin 2. partisiippi
Passiivin 2. partisiipin tunnus on sulautunut yhteen <passiivin (lyhemmän ja pitemmän) tunnuksen kanssa niin,
että tunnuksena on -tU ja -ttU. Nämä noudattavat astevaihtelua.
Esimerkkejä:
1) Lyhempi tunnus -tU : -dU, -lU, -nU, -rU, -U
haravoi+tu : haravoi+du+sta, lyö+ty+nä : lyö+dy+i+ssä
viljel+ty : viljel+ly+ssä, pan+tu+na : pan+nu+sta
pur+tu : pur+ru+i+sta, juos+tu : juos+tu+t
hylät+ty : hylät+y+lle, harkit+tu+a : harkit+u+i+lle
2) Pitempi tunnus
-ttU : -tU
oste+ttu+un : oste+tu+ssa, käyte+tty+j+ä : käyte+ty+i+llä
Passiivin 2. partisiipin translatiivi tai partitiivi ilmaisee seuraavalla
tavalla käytettynä sattumalta tapahtumista (ns. >fortuitiivinen
lauseenvastike; vrt. aktiivin 2. partisiipin translatiiviin): tuli teh+dy+ksi –
teh+ty+ä.
(Ks. passiivin 2. partisiipin käyttöä kielenhuollon* kannalta.)
Agenttipartisiipiksi sanotaan -mA-tunnuksisia muotoja, joita
käytetään passiivin 2. partisiipin asemesta silloin, kun tekijä eli agentti on
ilmaistu genetiivillä tai omistusliitteellä. Esim.
Liisa+n teke+mä esitys (vrt. tehty esitys)
maksa+ma+ni lasku (vrt. maksettu lasku)
(Ks. agenttipartisiipin käyttöä kielenhuollon* kannalta.)
Kieltopartisiippi muodostetaan -mAtOn-tunnuksella. Tunnus koostuu <3. infinitiivin tunnuksesta -mA ja >karitiivisesta adjektiivijohtimesta -tOn.
Kieltopartisiippeja taivutetaan -tOn-tyypin mukaan. Esim.
asu+maton : asu+maton+ta : asu+mattoma+lla
näky+mätön : näky+mättömä+n
Kieltopartisiippien merkitys horjuu jonkin verran. Osa niistä on sekä 1.
että 2. partisiipin (ja agenttipartisiipin) kielteisiä vastineita. Esim.
palamaton (vrt. palava, palanut)
parantumaton (vrt. parantuva, parantunut)
taipumaton (vrt. taipuva, taipunut)
syömätön (vrt. syönyt, syöty)
Osalla kieltopartisiipeista on vakiintunut merkityksensä, esim. kukkimaton 'joka
ei kuki koskaan, ei-kukkiva'.
|