3.7.1 Adjektiiviattribuutti

Yleistä

Adjektiiviattribuutiksi sanotaan sellaisia attribuutteja, jotka kongruoivat* pääsanansa kanssa eli ovat samassa sijassa ja luvussa kuin pääsana. Adjektiiviattribuuttina toimii <adjektiivi, adjektiivinen <pronomini, <numeraali tai <partisiippi. Esim.

Asumme isossa keltaisessa (adj.) talossa.              
Tunnetko tuon (pron.) miehen?                           
Kotimme on kuudennessa (num.) kerroksessa.             
Kutsu lähetetään vain hyväksytyille (part.) hakijoille.

Peräkkäisten adjektiivien järjestys

Adjektiiviattribuutteja voi olla useita peräkkäin. Tähän liittyen puhutaan tarkenne- ja kuvailukentästä. (Kuva: Hyperkielioppi 1997*.)

Kuvailukentässä peräkkäiset adjektiivit ovat yleensä seuraavassa järjestyksessä (Hakulinen – Karlsson 1979*):

Kuva: Etuattribuuttien jako tarkenne- ja kuvailukenttään

Subjektiiviset asenneadjektiivit tulevat ennen puhtaasti kuvailevia, esim.

ihana kukallinen huivi
mainio vanhanaikainen seremonia

Adjektiivi sijoittuu sitä lähemmäs pääsanaa, mitä luonteenomaisempi ominaisuus on kyseessä. Järjestys noudattaa yleensä seuraavaa merkityskaavaa:

     HAHMO   IKÄ    VÄRI      ALKUPERÄ     AINE      PÄÄSANA
     iso     vanha  punainen  kiinalainen  muovinen  ruusu
     pyöreä  uusi   vaalea    kotimainen   puinen    kulho

Ainetta ilmaiseva attribuutti muodostaa usein pääsanansa kanssa suomessa yhdyssanan: muoviruusu, puukulho.

Ns. viskurilaki vaikuttaa siten, että lyhyt adjektiivi edeltää pitkää:

pitkä ryhdikäs upseeri
kalpea heikkohermoinen virkailija

Yksinkertaiset perusadjektiivit pyrkivät edeltämään johdettuja:

miel. 	halpa pitkänomainen massavalmisteinen kuorrutettu kakku
kuin 	?pitkänomainen halpa massavalmisteinen kuorrutettu kakku
tai  	?pitkänomainen massavalmisteinen kuorrutettu halpa kakku

Rajoitukset vaikuttavat usein samansuuntaisesti; esim. pitkä adjektiivi on useammin johdos kuin lyhyt.

Rajoittavat ja selittävät attribuutit

Adjektiiviattribuutin tehtävä on usein rajoittava eli restriktiivinen: attribuutilla rajoitetaan pääsanan merkityksen alaa. Esim.

Hän poimi punaiset ruusut, 
valkeat ruusut eivät kelvanneet.

Selittävä eli ei-restriktiivinen attribuutti ei vaikuta pääsanan merkityksen alaan, vaan esittää puhujan käsityksen tai asenteen kyseiseen tarkoitteeseen, esim.

Pöytää koristivat ihanat ruusut.

Selvää kahtiajakoa ei kuitenkaan voida tehdä adjektiivien kesken siinä suhteessa, mitkä ovat restriktiivisiä ja mitkä eivät. Yleistäen voidaan sanoa, että restriktiivisiä ovat usein tarkoitteen objektiivisia piirteitä kuten hahmoa, ikää, väriä, alkuperää ja ainesta kuvaavat adjektiivit, esim. kotimainen, puinen, punainen, pyöreä, vanha.

Sen sijaan kommentti- ja asenneadjektiivit ovat tavallisesti ei-restriktiivisiä, esim. ihana, kiva, mainio. Asenneadjektiivikin voi olla restriktiivinen, jos kyseessä on yleisesti hyväksytty eikä pelkkä puhujan käsitys. Esim. Kauniista naisista tulee missejä. (Hakulinen – Karlsson 1979.)

Taipumattomat adjektiivit

Normaalisti adjektiiviattribuutti on samassa sijassa ja luvussa kuin pääsana. On kuitenkin joukko adjektiiveiksi luettavia sanoja, jotka eivät kongruoi pääsanansa kanssa, vaan ovat taipumattomina sen substantiivin edellä, jota ne määrittävät. Tavallisimpia ovat aika, ensi, eri, joka, kelpo, koko, pikku, viime. Esim.

Ota ensi kerralla koko perheesi mukaan.
Hän valmisti joka kerraksi kelpo yllätyksen.

Näiden attribuuttien taipumattomuus selittyy ilmeisesti sillä, että ne muodostavat pääsanansa kanssa samanlaisen liiton kuin <yhdyssanan määriteosa muodostaa perusosan kanssa. Usein tällaiset sanaliitot kirjoitetaankin yhteen, esim. aikaihminen, ensiapu, ensiesitys, kokokuva, pikkujoulu.

Tällaisiin adjektiiveihin liittyy muitakin erityispiirteitä. Ne eivät voi esiintyä <predikatiivina; ei voida sanoa esim. *Hän on kelpo. Ne eivät myöskään voi itse saada adverbia määritteekseen: *Hän on hyvin kelpo mies. (Siro 1964*.)

Kongruenssisuhteet lukusanan edellä

Yksikkömuotoisen lukusanan edellä adjektiiviattribuutti on usein monikossa eikä odotuksen mukaisesti yksikössä. Tällaisia attribuutteja ovat edellinen, ensimmäinen, nykyinen, tavanmukainen sekä partisiipit. Esim.

ensimmäiset kolme viikkoa
vrt. kolme ensimmäistä viikkoa
hyväksytyistä viidestä suorituksesta
vrt. viidestä hyväksytystä suorituksesta

Adjektiiviattribuutin monikollisuus lukusanan edellä aiheutuu siitä, että lukusana on merkitykseltään monikollinen, vaikka se muodoltaan onkin yksiköllinen. (Monikko esim. neljä-sanasta kuuluisi neljät: neljät sukset, neljillä suksilla jne.)

Sanat vajaa, runsas ja täysi ovat lukusanan määritteinä poikkeuksellisia. Sanotaan kyllä vajaat kaksi vuotta, runsaat sata vuotta, täydet kaksi tuntia, mutta muissa taivutusmuodoissa käytetään määritteestä yksikköä: vajaassa kahdessa vuodessa, runsaan sadan vuoden perästä, ei kestänyt täyttä kahta tuntia.

Yksikkö aiheutuu siitä, että lukusanailmaus tarkoittaa kollektiivista kokonaisuutta. Ilmaus vajaalla kolmella kilolla tarkoittaa, että kokonaisuus on vajaa eikä jokainen erillinen kilo. Jos vajaa halutaan osoittaa jokaisen kilon ominaisuudeksi, voidaan sanoa kolmella vajaalla kilolla.

Kongruoimattomat rakenteet

Eräissä sanonnoissa on sellaista inkongruenssia, että adjektiiviattribuutti on <translatiivissa, <paikallissijassa tai <akkusatiivissa ja pääsana <partitiivissa tai <instruktiivissa:

joksikin aikaa, pitkästä aikaa, sillä aikaa, 
tuolla tapaa, tällä haavaa, samalla kertaa, 
ei millään muotoa, miltä kohtaa, sille kohtaa, 
ison aikaa, pitkän aikaa, kaiken päivää; 
vähissä erin, yksissä tuumin, niistä päivin, 
tällä puolen, millä tavoin, pahoilla mielin, 
tältä kohden, tuolle puolen

Näiden rinnalla käytetään myös kongruoivia rakenteita, esim. joksikin ajaksi, samalla kerralla, mutta kongruoimattomat rakenteet voivat monesti olla tyylillisesti luontevampia kuin kongruoivat, esim. yksissä tuumin (?yksissä tuumissa).