3.7.2
Genetiiviattribuutti
Tällä sivulla:
Yleistä | Genetiiviattribuutin
ja pääsanan suhde | Genetiiviattribuutti
vai genetiivialkuinen yhdyssana? | Genetiiviattribuutti vai
nominatiivialkuinen yhdyssana?
Genetiiviattribuutit ovat hyvin yleisiä. Genetiiviattribuuttina esiintyy <genetiivimuotoinen substantiivi tai
pronomini, joka on pääsanansa edellä. Genetiiviattribuutti ilmaisee tavallisesti
omistajaa, kuulumista jollekulle tai johonkin, alkuperää, tekijää, toiminnan tai
tunteen kohdetta. Esim.
jonkun lompakko, pojan huone, Joensuun yliopisto
öljymaiden politiikka, linnun laulu, kielten opetus
Genetiiviattribuutti
ja pääsana kuuluvat hyvin kiinteästi yhteen. Genetiiviattribuuttina esiintyvä
substantiivi ei yleensä voi saada jälkiattribuuttia, joka pirstoisi koko lausekkeen
pääsanan ja genetiiviattribuutin suhteen (ei esim.: "kilon voita
hinta", "korillisen olutta hankkiminen"). Siksi
genetiiviattribuutin ja sen pääsanan väliin ei yleensä voi panna määritteeksi
myöskään sivulausetta: "Miehen, joka tuolla menee, veli on
työtoverini."
Genetiiviattribuutin ja sen pääsanan välissä
ollut relatiivilause voidaan korvata partisiippiattribuuttirakenteella: Tuolla
menevän miehen veli on työtoverini.
Sen sijaan
genetiiviattribuutilla voi itsellään olla etumääritteitä, esim. laajan sanskritiksi
sepitetyn kaunokirjallisuuden kukoistuskausi (vrt. Hakulinen Karlsson 1979*):
Kuva: Genetiiviattribuutti ja sen etumääritteitä
Genetiiviattribuutin käyttö on suomessa laaja-alaista. Se vastaa usein
esim. ruotsin ja englannin adjektiiviattribuuttia:
Suomen hallitus
(vrt. finska regeringen, the Finnish government)
Genetiivin ja pääsanan suhteen tulkinta riippuu pääsanan
kieliopillisesta tehtävästä ja genetiiviattribuutin ja pääsanan merkityksestä, esim.
pojan pyörä (omistus, jollekin kuuluminen)
Helsingin kadut (lokaalinen suhde)
pojan maailma (lokaalinen tai kognitiivinen suhde)
Jos pääsanana on verbistä johdettu substantiivi, genetiiviattribuutti
voi rinnastua subjektiin tai objektiin, esim.
auringon kimmellys (vrt. aurinko kimmeltää)
kakun koristelu (vrt. kakkua koristellaan)
Usein genetiiviattribuutin ja sen pääsanan yhteys selviää vasta kontekstin* tai maailmantiedon
(arkitiedon) pohjalta, esim.
Aaltosen rintakuva ('Aaltosen omistama' vai
'Aaltosta esittävä' vai 'Aaltosen veistämä' rintakuva?)
Kirjoituksessa joudutaan ratkaisemaan, milloin genetiivimuotoinen
substantiivi kirjoitetaan erikseen ja milloin yhteen seuraavan substantiivin kanssa. Usein
vaihtoehdot ovat samanarvoisia, esim. öljyn tuonti öljyntuonti, kielten opetus
kieltenopetus. Genetiivialkuiset yhdyssanat ovat usein termin luonteisia, ja
niiden alkuosa viittaa pikemmin lajiin kuin määräyksilöön, esim. talonpoika
(vrt. talon poika), häränsilmä (vrt. härän silmä), kananmunat
(mutta fasaanin munat). (Ks. kielenhuollon*
periaatteita.)
Kielten nimet kirjoitetaan erikseen sanaliitoiksi, esim.
suomen kieli,
englannin kieli, japanin kieli.
Koti- ja ulkomaiset genetiivialkuiset paikannimet käsitetään yleensä
yhdyssanoiksi, esim. Vanhankaupunginlahti, Tyrrhenanmeri, Beringinsalmi,
Kanariansaaret.
Jos jälkiosa on erisnimi tai yhdyssana, nimet kirjoitetaan kuitenkin
sanaliitoiksi, esim. Laatokan Karjala, Atlantin valtameri. Sanaliittoja ovat myös
esim. Karjalan kannas, Saimaan kanava, Hooverin pato.
Genetiiviattribuuttia käytetään yleensä tapauksissa, joissa on kysymys
jonkun muistomerkistä tai muusta muistosta. Esim. Matti Äyräpään palkinto, Nobelin
palkinto, Mannerheimin patsas, Lönnrotin elämäkerta.
Nominatiivialkuisia yhdyssanoja ovat toisaalta esim. Sibelius-monumentti,
Mannerheim-linja, Eiffel-torni, Kuula-konsertti, Goethe-tutkimus.
|