Etusivu Sisällys Hakemisto

Äänneoppi

Muoto-oppi Lauseoppi <Edellinen Seuraava>

3.7.2 Genetiiviattribuutti

Tällä sivulla:
Yleistä | Genetiiviattribuutin ja pääsanan suhde | Genetiiviattribuutti vai genetiivialkuinen yhdyssana? | Genetiiviattribuutti vai nominatiivialkuinen yhdyssana?

 

Yleistä

Genetiiviattribuutit ovat hyvin yleisiä. Genetiiviattribuuttina esiintyy <genetiivimuotoinen substantiivi tai pronomini, joka on pääsanansa edellä. Genetiiviattribuutti ilmaisee tavallisesti omistajaa, kuulumista jollekulle tai johonkin, alkuperää, tekijää, toiminnan tai tunteen kohdetta. Esim.

jonkun lompakko, pojan huone, Joensuun yliopisto
öljymaiden politiikka, linnun laulu, kielten opetus


Genetiiviattribuutin ja pääsanan suhde

Genetiiviattribuutti ja pääsana kuuluvat hyvin kiinteästi yhteen. Genetiiviattribuuttina esiintyvä substantiivi ei yleensä voi saada jälkiattribuuttia, joka pirstoisi koko lausekkeen pääsanan ja genetiiviattribuutin suhteen (ei esim.: "kilon voita hinta", "korillisen olutta hankkiminen"). Siksi genetiiviattribuutin ja sen pääsanan väliin ei yleensä voi panna määritteeksi myöskään sivulausetta: "Miehen, joka tuolla menee, veli on työtoverini."

Genetiiviattribuutin ja sen pääsanan välissä ollut relatiivilause voidaan korvata partisiippiattribuuttirakenteella: Tuolla menevän miehen veli on työtoverini.

Sen sijaan genetiiviattribuutilla voi itsellään olla etumääritteitä, esim. laajan sanskritiksi sepitetyn kaunokirjallisuuden kukoistuskausi (vrt. Hakulinen – Karlsson 1979*):


Kuva: Genetiiviattribuutti ja sen etumääritteitä

Genetiiviattribuutin käyttö on suomessa laaja-alaista. Se vastaa usein esim. ruotsin ja englannin adjektiiviattribuuttia:

Suomen hallitus 
(vrt. finska regeringen, the Finnish government)

Genetiivin ja pääsanan suhteen tulkinta riippuu pääsanan kieliopillisesta tehtävästä ja genetiiviattribuutin ja pääsanan merkityksestä, esim.

pojan pyörä     (omistus, jollekin kuuluminen)
Helsingin kadut (lokaalinen suhde)
pojan maailma   (lokaalinen tai kognitiivinen suhde)

Jos pääsanana on verbistä johdettu substantiivi, genetiiviattribuutti voi rinnastua subjektiin tai objektiin, esim.

auringon kimmellys (vrt. aurinko kimmeltää)
kakun koristelu    (vrt. kakkua koristellaan)

Usein genetiiviattribuutin ja sen pääsanan yhteys selviää vasta kontekstin* tai maailmantiedon (arkitiedon) pohjalta, esim.

Aaltosen rintakuva ('Aaltosen omistama' vai 
'Aaltosta esittävä' vai 'Aaltosen veistämä' rintakuva?)


Genetiiviattribuutti vai genetiivialkuinen yhdyssana?

Kirjoituksessa joudutaan ratkaisemaan, milloin genetiivimuotoinen substantiivi kirjoitetaan erikseen ja milloin yhteen seuraavan substantiivin kanssa. Usein vaihtoehdot ovat samanarvoisia, esim. öljyn tuonti – öljyntuonti, kielten opetus – kieltenopetus. Genetiivialkuiset yhdyssanat ovat usein termin luonteisia, ja niiden alkuosa viittaa pikemmin lajiin kuin määräyksilöön, esim. talonpoika (vrt. talon poika), häränsilmä (vrt. härän silmä), kananmunat (mutta fasaanin munat). (Ks. kielenhuollon* periaatteita.)

Kielten nimet kirjoitetaan erikseen sanaliitoiksi, esim. suomen kieli, englannin kieli, japanin kieli.

Koti- ja ulkomaiset genetiivialkuiset paikannimet käsitetään yleensä yhdyssanoiksi, esim. Vanhankaupunginlahti, Tyrrhenanmeri, Beringinsalmi, Kanariansaaret.

Jos jälkiosa on erisnimi tai yhdyssana, nimet kirjoitetaan kuitenkin sanaliitoiksi, esim. Laatokan Karjala, Atlantin valtameri. Sanaliittoja ovat myös esim. Karjalan kannas, Saimaan kanava, Hooverin pato.


Genetiiviattribuutti vai nominatiivialkuinen yhdyssana?

Genetiiviattribuuttia käytetään yleensä tapauksissa, joissa on kysymys jonkun muistomerkistä tai muusta muistosta. Esim. Matti Äyräpään palkinto, Nobelin palkinto, Mannerheimin patsas, Lönnrotin elämäkerta.

Nominatiivialkuisia yhdyssanoja ovat toisaalta esim. Sibelius-monumentti, Mannerheim-linja, Eiffel-torni, Kuula-konsertti, Goethe-tutkimus.
 

3.7 Attribuutti <Edellinen 3.7.2 Genetiiviattribuutti Seuraava> 3.8 Lauseenvastikkeet

Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001