2.3.1 Taipumiseen
perustuva sanaluokkajako
Tällä sivulla:
Yleistä | Nominit | Verbit
| Partikkelit
Taipumisen perusteella eli morfologisin perustein suomen sanat voidaan
jakaa kolmia:
1) nominit
2) verbit
3) partikkelit
Nominit ja verbit ovat taipuvia, partikkelit taipumattomia sanoja.
Nominit ovat sanoja, jotka taipuvat >sijamuodoissa
ja >omistusmuodoissa. Nominien taivutusta sanotaan deklinaatioksi.
Verbien taivutusta sanotaan konjugaatioksi.
Suomessa käytetään sekä nominien että verbien taivutuksessa <suffiksien avulla rakentuvia taivutusmuotoja. Esimerkkejä
nominien taivutuksesta: kirja : kirja+n : kirja+ssa : kirjo+i+ssa : kirjo+i+ssa+ni.
Verbit ovat sanoja, jotka taipuvat >persoona-
eli finiittimuodoissa. Myös >passiivimuodot ovat
persoonamuotoja. Verbien taivutusta sanotaan konjugaatioksi. Esimerkkejä
persoonamuodoista: tule+n : tul+isi+t : tul+la+an : tul+ta+koon.
Verbeillä on myös >nominaali- eli
infiniittimuotoja: >infinitiivejä ja >partisiippeja, esim. luke+a : luki+e+ssa : luke+ma+an :
luke+va : lue+tta+va : luke+nut : lue+ttu.
Nominaalimuodot ovat taivutukseltaan nomineja mutta käyttäytyvät
lauseessa sekä nominien että verbien tavoin.
Ne esiintyvät samoina >lauseenjäseninä
kuin nominit, esim. >subjektina,
>objektina, >attribuuttina ja >adverbiaalina, mutta
saavat samoja määritteitä kuin finiittimuotoiset verbit: objektin ja adverbiaalin.
Partikkeleiksi on perinteisesti luokiteltu kaikki ne sanat, joilla ei ole
nominin tai verbin taivutusta.
Partikkelitkaan eivät tarkkaan ottaen aina ole taipumattomia. >Adverbien joukosta löytyy runsaasti esimerkkejä
useamman taivutusmuodon sarjoista, jotka perustuvat samoihin vartaloihin, esim. kauka+na
: kauka+a : kaua+ksi : kaua+n.
|