2.5.1.3 Omistusliitteinen taivutus

Tällä sivulla:
Yleistä | Omistusliitteiden esiintyminen | Omistusliitteisen taivutuksen erikoispiirteitä

Yleistä

Omistusliitteet eli possessiivisuffiksit ovat suomen kielen erikoisuuksia. Ne ilmaisevat omistajaa eri persoonissa. (Ks. kirjasuomen kehitystä* ja kielenhuoltoa*.)

Kuva: Suomen omistusliitteet

Possessiivisuffiksillisia muotoja sanotaan omistusmuodoiksi. Omistusmuotojen yhteydessä on usein >persoonapronominin genetiivi, esim. minun kirja+ni.

Suomen omistusliitteitä vastaavat useissa kielissä erilliset possessiivipronominit. On huomattava, että possessiivipronominit ovat eri asia kuin persoonapronominien genetiivi, vrt. esim. ruotsin min bok (ei *jags bok).

Omistusliitteitä käytetään suomessa myös verbien >nominaalirakenteissa. Niissä ne ilmaisevat tekijää, esim. saadakse+ni, syödessä+än, nähte+mme, nukkuvina+si, luettua+ni, lukemassa+ni, huomaamatta+an.

Omistusliitteiden esiintyminen

Nominilausekkeessa omistusliitteet liittyvät vain >pääsanaan, eivät attribuutteihin, esim. hänen pieni punainen auto+nsa. Sen sijaan ns. >agenttipartisiipin yhteydessä omistusliite liittyy agenttipartisiippiin eikä pääsanaan, esim. hänen ostama+nsa auto.

Omistusliitteet ovat sanassa taivutuspäätteen jäljessä, eikä niiden perässä voi olla kuin liitepartikkeli, esim. käde+ssä+ni+kin (ks. <morfotaksi).

Paitsi sijapäätteisiin omistusliitteet liittyvät <vokaalivartaloon, joka on vahva, jos sanassa on astevaihtelua, esim. poika+mme, matto+nne.

Kolmannen persoonan omistusliitteet ovat samat yksikössä ja monikossa (ks. kaaviota). Suffiksit -nsA^x (^x on <jäännöslopukkeen merkki) ja -Vn vaihtelevat seuraavalla tavalla (A on arkkifoneemi*, V tarkoittaa edeltävän vokaalin pidentymää):

1) -nsA^x on aina mahdollinen, esim.

kauppa+nsa, auto+nsa, tyttäre+nsä;
kauppaa+nsa, autoihi+nsa, tyttärie+nsä

2) -Vn liittyy lyhyeen vokaaliin päättyviin sijapäätteisiin, esim.

laukkuja+an, laukussa+an, käsineistä+än
sormilla+an, lapsilta+an, ystäville+en
menetelminä+än, lapsekse+en, vaatteine+en

Jälkimmäisessä kohdassa -nsA^x on -Vn:n kanssa periaatteessa vapaassa vaihtelussa*, esim. laukkuja+nsa – laukkuja+an, kielestä+nsä – kielestä+än, lapsille+nsa – lapsille+en, vaatteine+nsa – vaatteine+en.

Käytännössä tällaiset -nsA-muodot ovat kuitenkin harvinaisempia ja tyyliarvoltaan vanhastavia.

Omistusliitteisen taivutuksen erikoispiirteitä

Kuten edellä todettiin, possessiivisuffiksit liittyvät vahvaan vokaalivartaloon, jos sana on astevaihtelullinen. Suffiksi <ei laukaise astevaihtelua, vaikka se sulkisi tavun, esim

poikansa   (vrt. pojan) 
kätemme    (vrt. kädet)
laukkunne  (vrt. laukut)

Omistusliitteisessä taivutuksessa possessiivisuffiksin edellä ei esiinny sijapäätteen -t:tä eikä -n:ää. Tämän vuoksi yksikön ja monikon nominatiivi ja akkusatiivi sekä yksikön genetiivi ovat aina samanlaiset, esim.

yks. nominatiivi:  poika+ni nukkuu   (vrt. poika nukkuu)
mon. nominatiivi:  poika+ni nukkuvat (vrt. poja+t nukkuvat)
yks. akkusatiivi:  tapasin poika+ni  (vrt. tapasin poja+n)
mon. akkusatiivi:  tapasin poika+ni  (vrt. tapasin poja+t)
yks. genetiivi:	   poika+ni huone    (vrt. poja+n huone)

Monikon genetiivin sekä yksikön ja monikon illatiivin ja instruktiivin päätteiden -n katoaa -nsA-liitteen edellä, esim.

mon. genetiivi:	    poikie+nsa      (vrt. poiki+en)
yks. illatiivi:	    poikaa+nsa      (vrt. poika+an)
mon. illatiivi:	    kauppoihi+nsa   (vrt. kauppoi+hin)
mon. instruktiivi:  omi+n lupi+nsa  (vrt. omi+n luvi+n)

Allatiivimuodoissa ei tapahdu <loppukahdennusta omistusliitteen edellä, kuten on normaalisti laita. Vrt. [lapsillekkin] – [lapsilleni] ei *[lapsillenni].

Translatiivin sijapääte on possessiivisuffiksin edellä -kse, esim. lapse+ksi : lapse+kse+si, lapse+kse+mme.