3.7.3 Appositio- eli
substantiiviattribuutti
Tällä sivulla:
Yleistä | Erisnimen
edellä oleva attribuutti | Substantiivin jäljessä oleva
taipuva attribuutti | Substantiivin
jäljessä oleva taipumaton attribuutti | >Harjoitustehtäviä
(mene sivulle)
Appositioattribuutti on pääsanansa edellä tai jäljessä oleva <substantiivi, joka on taipumaton
tai taipuu samassa sijassa kuin pääsana. Appositioattribuutteja on kolme ryhmää: 1)
erisnimen edellä oleva attribuutti, esim. lehtori Ahonen, 2)
substantiivin jäljessä oleva taipuva attribuutti, esim. Turussa, silloisessa
pääkaupungissa, 3) substantiivin jäljessä oleva taipumaton attribuutti,
esim. sanassa meri.
Henkilönnimen edellä olevat appositioattribuutit ovat tavallisesti
ammatti- tai arvonimiä, titteleitä. Tällaiset attribuutit ovat yleensä taipumattomia.
Samoin käyttäytyvät muidenkin erisnimien kuin henkilönnimien edellä olevat
appositioattribuutit. Esim.
Tieto saatiin pääjohtaja Vuoriselta.
Mitä mieltä olet rehtori Pelkosesta?
Tapasimme toisemme ravintola Yösarvessa.
Appositioattribuutti taipuu pääsanansa mukaan, jos sillä itsellään on
määrite tai se on <omistusliitteinen. Esim.
Tieto saatiin yhtiön pääjohtajalta Vuoriselta.
Mitä mieltä olet rehtoristamme Pelkosesta?
Tapasimme toisemme suositussa ravintolassa Yösarvessa.
Voidaan sanoa nuorelle kuningattarelle Elisabetille ('Elisabet on
nuori kuningatar') tai nuorelle kuningatar Elisabetille ('kuningatar Elisabet on
nuori').
Jos titteli itsessään on sanaliitto, se tavallisesti jää taipumatta.
Esim.
filosofian kandidaatti Järviseltä
lääketieteen ja kirurgian tohtori Vartiaiselle
Kahden tai useamman erisnimen yhteinen attribuutti on monikossa ja samassa
sijassa kuin erisnimet, esim. lehtorien Ahosen, Heinosen ja
Hovinheimon virkavapaus. Pitkissä luetteloissa erisnimet voivat jäädä
taipumattakin, esim. lehtoreilla Ahonen, Heinonen, Hovinheimo, Jämsä, Moisander ja
Suomalainen.
Tilapäistä asemaa osoittavat nimitykset (esim. alustaja, kirjoittaja,
puheenjohtaja, sihteeri) eivät ole varsinaisia titteleitä. Tavallisesti tällaiset
nimitykset taipuvat, esim.
Alustajalla Pertti Väisäsellä oli tuoreita tietoja.
Sanat, jotka osoittavat henkilön asemaa oikeus- tai hallintoasioissa,
voivat taipua tai jäädä taipumatta, esim.
Kantajalla – kantaja Lahtisella oli paljon sanottavaa.
Hakijan – hakija Kivisen pyyntöön suostuttiin.
-nen-loppuinen attribuutti tavallisesti taipuu, esim.
Asevelvolliselle Hannu Lipposelle myönnettiin lykkäystä.
Tilalliselle Matti Huuskoselle annettiin poikkeuslupa.
Jos tällainen sana on varsinainen titteli, se voi taipua tai jäädä
taipumatta, esim.
kappalaisen – kappalainen Matti Pentikäisen saarna
kirjastoapulaisen – kirjastoapulainen
Niina Mustosen anomus
Appositioattribuutti voi olla myös pääsanansa, yleis- tai erisnimen,
jäljessä. Tällöin se on irrallinen lisämäärite, joka erotetaan molemmin puolin
pilkuilla muusta lauseesta. Attribuutti esiintyy samassa sijassa ja luvussa kuin
pääsana. Se on merkitykseltään täydentävä, selventävä, joskus oikaisevakin. Esim.
Kuopiossa, läänin pääkaupungissa,
on myös yliopisto.
Kallen, pojan, kävi kehnosti.
Näytelmä, kirjallisuuden lajeista vaikein,
vaati teknistäkin taitoa.
Appositioattribuutti voi olla pääsanasubstantiivin jäljessä myös
taipumattomana. Tällainen attribuutti on tavallisesti jokin kielen aines, kirjallisen
tuotteen tai taideteoksen nimi, numero tai kirjain. Esim.
Sanassa koti on neljä kirjainta.
Romaanissa Irralliset Meri kuvaa elämän tyhjyyttä.
Sivulla 127 on asiasta maininta.
Kolmioon ABC on piirretty ympyrä.
|