1.7.2 Paino
Tällä sivulla:
Yleistä | Sanapaino | Lausepaino | >Harjoitustehtäviä
(mene sivulle) |
Ääniesimerkit (merkitty tekstissä
vihreällä)
Painolla tarkoitetaan sitä, että jokin puheessa esiintyvä tavu tai sana
äännetään siten, että se erottuu voimakkaammaksi kuin ympäristön
tavut ja sanat. Tavallisesti tarkastellaan sanan tavujen (sanapaino) tai lauseen sanojen
(lausepaino) keskinäisiä painosuhteita.
Silloin kun tavu äännetään voimakkaampana kuin sanan muut tavut,
sanotaan kysymyksessä olevan sanapaino; esim. sanassa
kirja on sanapaino tavulla kir.
Silloin taas kun sana äännetään voimakkaampana kuin lauseen muut
sanat, kysymyksessä on lausepaino. Esim. lauseessa
Luen
kirjaa sanalla kirjaa on enemmän lausepainoa kuin sanalla
luen.
Tavallisesti ajatellaan, että paino saadaan aikaan suuremmalla
intensiteetillä eli käyttämällä enemmän voimaa, energiaa. Kuitenkin painovaikutelma
voidaan saada aikaan myös muilla keinoilla. Yksi on korkeamman >säveltason
käyttö: kun äänihuulet värähtelevät nopeammin tavun aikana, tavu on melodialtaan
korkeampi mutta havaitaan painollisempana. Myös äänteiden <keston
pidentäminen antaa niille suuremman painon. Edelleen painollisissa tavuissa äänteet
ovat kvaliteetiltaan puhtaampia, selvemmin äännettyjä. Painottomien tavujen (lyhyet)
vokaalit ovat useissa kielissä redusoituneita eli ne ääntyvät heikommin.
Kun tarkastellaan sanapainoa, kiinnitetään huomio siihen, mikä >tavu on painollisempi kuin toiset. Tavallisesti erotetaan
seuraavat painoasteet: pääpaino, sivupaino ja painoton.
Eri kielissä sanapainolla on erilaisia tehtäviä. Suomen kielessä sanapaino on
kiinteä; sen varaan ei rakennu merkitysoppositioita, joten painoa ei suomessa tarvitse
merkitä näkyviin. Sen sijaan kiinteä sanapaino ilmaisee sanojen rajat; se osoittaa,
missä sanat alkavat ja loppuvat.
Suomessa sanan pääpaino on aina ensimmäisellä
tavulla. Toinen ja viimeinen tavu ovat aina painottomia. Sivupaino
on tavallisesti kolmannella tavulla, jos sana on neli- tai useampitavuinen, ja sen
jälkeen aina joka toisella tavulla. Sivupaino voi olla joskus neljännellä tavulla,
erityisesti jos kolmas tavu on lyhyt ja neljäs pitkä. Joskus ensimmäinen sivupaino voi
olla vasta viidennellä tavulla.
Seuraavissa esimerkeissä painollisen tavun eteen on merkitty yläpilkku
['], jos tavu on pääpainollinen, ja pilkku [,], jos tavu on sivupainollinen. Painottoman
tavun edessä ei ole merkkiä.
'voi 'saa 'et
'on
'aurinko 'isäntä
'tupakka 'kehitys
'aurin,koja 'hyödyl,linen 'katu,matto,malla
'ujos,tele,maton
'kuritto,malla 'opetta,essaan
'paimento,lainen
Yhdyssanoissa on otettava huomioon osien raja; sivupaino on >perusosan ensimmäisellä tavulla, esim.
'maailman,loppu 'aurinko,kello 'vaalean,sininen
'kauppa,korkea,koulu
Sivupaino voi erityistapauksissa olla suomessa <distinktiivinen
eli painotukseen liittyy merkityseroja, esim. 'ylityön,johtaja
'yli,työnjohtaja (ensimmäinen
tarkoittaa henkilöä, joka johtaa ylitöitä, toinen henkilöä, joka on työnjohtajien
hierarkiassa ylimpänä). Huomaa, että juuri siksi erityisen huolellista painotusta
vaativat seuraavantapaiset yhdyssanat:
'juhla,jumalanpalvelus
(ei 'juhlajumalan,palvelus)
'posti,säästöpankki
(ei 'postisäästö,pankki)
'läänin,rikospoliisi
(ei 'lääninrikos,poliisi)
'yli,ajomestari (ei 'yliajo,mestari)
Nimissä on painotettava sekä etu- että sukunimeä, esim. 'Antti 'Möttönen (ei 'antti
,möttönen). Vertaa myös seuraavia tapauksia:
'vuoden 'aika 'vuoden,aika
'isän 'maa 'isän,maa
'talon 'poika 'talon,poika
Joskus pääpaino voi siirtyä ensitavulta kauemmaksi sanaan. Tällöin se
on aina ekspressiivinen*,
esim. [päin'vastoin], [juma'lattoman vaikea], [erit'täin hienosti], [ehdot'tomasti paras
pesujauhe].
Lausepainossa on kysymys saman lauseen eri sanojen painottamisesta.
Lausepainoa käytetään suomessa samoin kuin muissakin kielissä lähinnä kolmeen
tarkoitukseen, jotka ovat 1) korostus eli emfaasi, 2) uuden ja vanhan tiedon osoittaminen
(teema ja reema) sekä 3) syntaktisen rakenteen osoittaminen.
Esimerkkejä lausepainosta:
1) Korostus eli emfaasi
Esimerkiksi lauseessa Poika luki kirjaa voidaan mikä tahansa
kolmesta sanasta ääntää selvästi muita painokkaampana. Tällaista painoa nimitetään
usein kontrastiiviseksi painoksi, jolloin korostettava sana selvästi erottuu lauseen
muista sanoista (sanat on merkitty tässä isoilla kirjaimilla):
a) POIKA luki kirjaa.
(Ei joku muu.)
b) Poika LUKI kirjaa. (Ei esim.
repinyt sitä.)
c) Poika luki KIRJAA. (Ei jotakin
muuta.)
2) Uusi ja vanha tieto eli
teema
ja reema
Uuden ja vanhan tiedon ero ilmaistaan tavallisesti siten, että uutta
tietoa sisältävät sanat (reema) saavat enemmän lausepainoa kuin vanhaa tietoa
sisältävät sanat (teema). Tätä voidaan nimittää remaattiseksi painoksi. Esim.
Pihalla istuu KISSA. (Kissa
tulee vasta nyt puheeksi.)
Huomenna matkustan HELSINKIIN. (Helsinkiin
on uusi tieto.)
3) Syntaktisen rakenteen osoittaminen
Jos puhuja arvaa, että hänen puheensa voi muodostua moniselitteiseksi,
tilanne voidaan pelastaa lausepainotuksella. Esimerkkejä:
a) Autoimme JUURI haavoittuneita.
(juuri määrittää sanaa haavoittuneita.)
b) Autoimme juuri HAAVOITTUNEITA. (juuri
määrittää sanaa autoimme.)
|