Etusivu Sisällys Hakemisto

Äänneoppi

Muoto-oppi Lauseoppi <Edellinen Seuraava>

1.10 Foneettiset kirjoitusjärjestelmät

Tällä sivulla:
Yleistä | Kansainvälinen foneettinen aakkosto IPA | Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus SUT | Tarkkeet

 

Yleistä

Foneettisia kirjoitusjärjestelmiä tarvitaan kielen foneettisen asun muistiinmerkintään mm. kielenopetuksessa (sanakirjoissa, kielten oppikirjoissa) ja kielentutkimuksessa (murteiden tutkimuksessa, kielten historiallisessa tutkimuksessa ja vertailevassa kielitieteessä, ortografian kehittämisessä).

Kielenopetuksessa foneettinen kirjoitus on yleensä normatiivisessa tehtävässä: kielen ainekset esitetään niin kuin ne tulisi ääntää. Kielentutkimuksessa foneettinen kirjoitus toimii deskriptiivisesti, kun kuvataan uutta, tuntematonta kieltä tai kielimuotoa.

Suomen kielen opiskelun kannalta tärkeimmät foneettiset kirjoitussysteemit eli transkriptiojärjestelmät ovat IPA ja SUT.

Hyvän foneettisen kirjoitussysteemin pääperiaatteet ovat seuraavat:

  • Merkistön avulla voidaan kuvata mitä kieltä tahansa.

  • Merkit ovat yksiselitteisiä: yksi merkki tarkoittaa vain yhdenlaista äännettä.

  • Perusmerkistönä käytetään latinalaisia kirjaimia; muita merkkejä samoin kuin tarkkeita eli diakriittisia merkkejä käytetään mahdollisimman vähän.

  • Systeemi on niin yksinkertainen, että sitä on helppo kirjoittaa ja lukea.


Kansainvälinen foneettinen aakkosto IPA

IPA (International Phonetic Alphabet) julkaistiin ensimmäisen kerran 1888. Sen jälkeen sitä on uusittu ja muokattu useita kertoja, viimeksi vuonna 1989. Tämän transkriptiosysteemin periaatteena on, että sitä voidaan käyttää kaikkien kielten kuvaamiseen, ja sitä käytetäänkin hyvin laajasti eri puolilla maailmaa kielentutkimuksessa, kielenopetuksessa sekä logopediassa.

IPA:n yleisimmät vokaali- ja konsonanttimerkit on esitetty seuraavissa taulukoissa:


Taulukko 1. IPA:n tavallisimmat vokaalimerkit


Taulukko 2. IPA:n tavallisimmat konsonanttimerkit



Suomalais-ugrilainen tarkekirjoitus SUT

SUT (suomalais-ugrilainen transkriptio, FUT) on käytössä suomen kielen, sen murteiden sekä suomensukuisten kielten tutkimuksessa. Ensimmäisen version suunnitteli E. N. Setälä, ja se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1901. Sen jälkeen systeemiä on kehitetty edelleen; lähinnä sitä on pyritty yksinkertaistamaan. Viimeisimmät uudistukset on esitetty vuonna 1990.


Taulukko 3. SUT:n vokaalimerkit


Taulukko 4. SUT:n konsonanttimerkit

SUT:n peruskirjaimistona ovat kursiivityyppiset kirjaimet, jotka ovat peräisin pääosin latinalaisesta ja kreikkalaisesta aakkostosta. Mukana on myös muutama venäläinen, puolalainen sekä islantilainen kirjainmerkki.

Kapiteelikirjaimia (ison kirjaimen näköisiä mutta pienen kirjaimen kokoisia kirjaimia) käytetään osoittamaan tavallisesti soinnillisina esiintyvien äänteiden <soinnittomia variantteja. Nykyään tässä tehtävässä käytetään usein myös versaalikirjaimia (isoja kirjaimia). Nurin käännetyt kirjaimet osoittavat äänteen epämääräistä artikulaatiota, ja petiittikirjaimilla (pienikokoisilla kirjaimilla) osoitetaan äänteen ylilyhyttä kestoa.


Tarkkeet

Perusmerkkien ohessa tarvitaan hienossa transkriptiossa myös tarkkeita eli diakriittisia merkkejä osoittamaan lisäartikulaatioita. Esimerkiksi vokaalin voimakas <nasaalisuus osoitetaan perusmerkin yläpuolisella aaltoviivalla [~], esim. [kannãn].

Soinnittoman klusiilin aspiraatio* osoitetaan perusmerkin jälkeisellä, rivin ylisellä käännetyllä lainausmerkillä [‘], esim. [t‘] tai konsonanttimerkin yläkulmassa olevalla pienellä h-kirjaimella, esim. [th].

Liudennus* eli palataalistuminen osoitetaan tavallisesti apostrofilla eli heittomerkillä, esim. [t'], joskus myös rivinylisellä pikku j:llä, esim. [tj].

Diakriittisilla merkeillä voidaan osoittaa myös ns. suprasegmentaalisia eli <prosodisia piirteitä kuten pituutta ja painoa. Usein suomen kieltä käsittelevissä teksteissä <pitkän keston merkkinä käytetään yksinkertaisuuden vuoksi kahta peräkkäistä kirjainta, esim. [kalaa]; puolipitkä kesto merkitään seuraavasti: [kalà].

Sanan <pääpaino osoitetaan tavun eteen merkityllä rivin ylisellä aksentilla ['], sivupaino rivin alisella aksentilla [,], esim. ['ujos,tele,maton].
 

1.9 Kirjoituksen ja ääntämisen... <Edellinen 1.10 Foneettiset kirjoitus... 1.11 Äänneopin harjoituksia

Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001