3.8.1 Lausemaisuuden
asteista
Tällä sivulla:
Yleistä | Finiittiset lauseet
| Partisiippi-ilmaukset | Infinitiivirakenteet | Nominaalistumat
Itsenäisen, täyden lauseen tuntomerkkejä ovat verbin <persoonamuoto, verbin <tempus- ja <modusvalinta sekä <kielto, <lauseadverbiaalin
mahdollisuus ynnä verbin <argumenttien
erottuminen toisistaan morfologisesti.
Lauseenvastikkeista ja muista ei-finiittisistä rakenteista puuttuu yksi
tai useampia näistä tuntomerkeistä ja aina vähintään verbin persoonataivutus. (Hakulinen
– Karlsson 1979*; Kieli ja sen kieliopit 1994*.) (Ks. kaaviota*.)
Finiittilauseessa on aina persoonataivutteinen <finiittiverbi. Finiittilauseet jakautuvat <päälauseisiin ja sivulauseisiin.
Päälause on sillä tavoin itsenäinen, että se ei ole minkään muun lauseen
jäsenenä. Sivulause on toisen lauseen jäsenenä, <subjektina, <objektina, <adverbiaalina tai <attribuuttina. Sivulauseisiin kohdistuu
eräitä
modaalisia*
ja sanajärjestysrajoituksia, joita ei päälauseissa ole.
Ei-finiittisista rakenteista lausemaisimpia ovat temporaali- ja
partisiippirakenteet. >Partisiippirakenteilta
ja >temporaalirakenteilta puuttuu
persoona, mutta sitä vastaa tietyissä tapauksissa omistusliite. Passiivi näillä
rakenteilla on. Modus puuttuu, mutta aikasuhteita voidaan ilmaista. Esim.
Tiesin nukku+va+ni — nukku+nee+ni. (huom. persoona, aika)
Kuulin kerro+tta+va+n — kerro+tu+n. (huom. passiivi, aika)
Kallen tul+tu+a (vrt. tullessa) Pekka lähti. (huom. aika)
Myös attribuuttina olevissa partisiippirakenteissa on yleensä
jonkinlaiset mahdollisuudet aikasuhteiden ilmaisemiseen. Passiivikin on yleensä
mahdollinen. <Agenttipartisiipilla
voi olla myös persoonaa ilmaiseva omistusliite. Esim.
kuumasti paista+va — paista+nut aurinko (huom. aika)
kioskista oste+tta+va — oste+ttu kirja (huom. pass., aika)
kioskista osta+ma+ni kirja (huom. aika, pers.)
Infinitiivirakenteilla on vielä vähemmän finiittilauseiden
ominaisuuksia kuin partisiippi-ilmauksilla. <Infinitiiveiltä
puuttuvat kaikki tempukset ja modukset; persoonaa voi harvoin ilmaista edes
omistusliitteellä (esim. sanoakse+ni, sanoessa+si). Passiivi on melkein
käymätön: passiivimuotoisia infinitiivejä ei juuri ole (kuitenkin sano+tta+essa).
Etäimmällä täydestä lauseesta ovat sellaiset <objektina olevat
infinitiivirakenteet, joissa infinitiivin subjekti on tulkittava samaksi kuin hallitsevan
verbin subjektikin on. Esim.
Sellainen infinitiivirakenne, jossa infinitiivillä on eri subjekti kuin
hallitsevalla verbillä, on helpommin tulkittavissa lauselähtöiseksi (ns. >permissiivinen lauseenvastike). Esim.
Isä antoi pojan mennä ulkomaille.
Lausemaisuuden jatkumon toisena ääripäänä ovat verbikantaiset
nominijohdokset. Nominaalistuksella tarkoitetaan verbien substantivoitumista. <Produktiivisin tyyppi on
-minen-johtimella muodostettu <teonnimi,
esim.
palkkojen nouseminen
ulkomaalaisten häätäminen rajalta
Verbimäisyyteen ja lausemaisuuteen rakenteissa palkkojen nouseminen,
ulkomaalaisten häätäminen rajalta viittaavat attribuutit, jotka vastaavat täyden
lauseen subjektia, objektia ja adverbiaaleja (palkat nousevat, ulkomaalaiset
häädetään rajalta). Muuten -minen- ja vastaavat johdokset
käyttäytyvät nominien tapaan.
|