Etusivu Sisällys Hakemisto

Äänneoppi

Muoto-oppi Lauseoppi <Edellinen Seuraava>

2.3.3 Sanaluokkien keskinäisistä suhteista

Tällä sivulla:
Yleistä | Verbit – nominit | Substantiivit – adjektiivit | Numeraalit – substantiivit | Persoonapronominit – verbien persoonapäätteet

 

Yleistä

Suomen kielen varhaishistoriassa* sanaluokkien keskinäiset rajat eivät ole olleet niin selviä kuin nykyään. Esimerkiksi nominien ja verbien välillä ei ole ollut nykyisen kaltaista eroa. Lukusanat ilmeisesti palautuvat muinaisiin joukkoa merkinneisiin substantiiveihin. Persoonapronominien ikivanhaan alkuperään viittaa se, että useimmat verbien persoonapäätteet ovat kehittyneet niistä. Partikkelit ovat interjektioita lukuun ottamatta myöhäsyntyisempi sanaluokka.


Verbit – nominit

Sanaluokkien eriytyminen lienee tapahtunut rinnan <nominin ja <verbin taivutuksen kehittymisen kanssa. Muinaisia eriytymättömiä suhteita kuvastanevat vielä sellaiset johtamattomat sanavartalot, joihin voidaan liittää sekä verbien että nominien <taivutussuffikseja. Esim.

Verbi:  kuiva+a, kylmä+ä, sula+a, sylke+e,  tuule+e
Nomini: kuiva,   kylmä,   sula,   sylke+nä, tuule+n


Substantiivit – adjektiivit

Nominiluokkien välisten rajojen häilyvyyttä osoittavat sellaiset vanhat sanat, joita voidaan käyttää sekä <substantiiveina että <adjektiiveina, esim. kylmä, kuuma, hämärä (vrt. hämärä saapuu – hämärä huone), pimeä, märkä (vrt. haava vuotaa märkää – märkä nurmikko), mätä, valkea (vrt. sytyttää valkea – valkea liina).

Adjektiivit lienevät eronneet substantiiveista verrattain myöhään. Esimerkeissä substantiivius on alkuperäistä.

Melko myöhäistä on adjektiivien käyttö substantiivisesti sellaisissa tapauksissa kuin sairas 'sairas ihminen', nuoret 'nuoret ihmiset'. Tällainen adjektiivien käyttö, joka on tavallaan elliptistä*, on yleistä eri kielissä.

Suomessa voidaan selvää substantiivia toisinaan myös >komparoida adjektiivien tavoin, esim. illemmalla, päivemmällä, syrjempänä, rannempana, rannimpana, perimmältään, sisimmässään.


Numeraalit – substantiivit

<Lukusanojen oletetaan palautuvan muinaisiin joukkoa tai ryhmää merkinneisiin substantiiveihin, jotka ovat kukin vähitelleen kehittyneet osoittamaan määrälukua. Ilmaus kolme kalaa on alkuaan samantyyppinen kuin pala leipää. Siinä lukusanaa on käytetty substantiivisesti. Lukusana voi olla myös samassa sijassa ja luvussa kuin perässä tuleva substantiivi, ja silloin lukusanaa on käytetty adjektiivisesti, esim. kolmesta kalasta.


Persoonapronominit – verbien persoonapäätteet

<Persoonapronominien ikivanhaan alkuperään viittaa se, että useimmat verbien >persoonapäätteet ovat kehittyneet niistä, vrt. me mene+mme, te mene+tte.

Samoin omistusliitteisen taivutuksen >possessiivisuffiksit ovat peräisin persoonapronomineista, vrt. me – kirja+mme.
 

2.3 Sanaluokat <Edellinen 2.3.3 Sanaluokkien keskinäisistä... 2.4 Nominien ja verbien ...tyypit

Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001