2.3.3 Sanaluokkien
keskinäisistä suhteista
Tällä sivulla:
Yleistä | Verbit nominit
| Substantiivit adjektiivit | Numeraalit substantiivit | Persoonapronominit
verbien persoonapäätteet
Suomen kielen varhaishistoriassa*
sanaluokkien keskinäiset rajat eivät ole olleet niin selviä kuin nykyään. Esimerkiksi
nominien ja verbien välillä ei ole ollut nykyisen kaltaista eroa. Lukusanat ilmeisesti
palautuvat muinaisiin joukkoa merkinneisiin substantiiveihin. Persoonapronominien
ikivanhaan alkuperään viittaa se, että useimmat verbien persoonapäätteet ovat
kehittyneet niistä. Partikkelit ovat interjektioita lukuun ottamatta myöhäsyntyisempi
sanaluokka.
Sanaluokkien eriytyminen lienee tapahtunut rinnan <nominin ja <verbin
taivutuksen kehittymisen kanssa. Muinaisia eriytymättömiä suhteita kuvastanevat vielä
sellaiset johtamattomat sanavartalot, joihin voidaan liittää sekä verbien että
nominien <taivutussuffikseja. Esim.
Verbi: kuiva+a, kylmä+ä, sula+a, sylke+e, tuule+e
Nomini: kuiva, kylmä, sula, sylke+nä, tuule+n
Nominiluokkien välisten rajojen häilyvyyttä osoittavat sellaiset vanhat
sanat, joita voidaan käyttää sekä <substantiiveina
että <adjektiiveina, esim. kylmä, kuuma,
hämärä (vrt. hämärä saapuu hämärä huone), pimeä, märkä
(vrt. haava vuotaa märkää märkä nurmikko), mätä, valkea (vrt. sytyttää
valkea valkea liina).
Adjektiivit lienevät eronneet substantiiveista verrattain myöhään.
Esimerkeissä substantiivius on alkuperäistä.
Melko myöhäistä on adjektiivien käyttö substantiivisesti sellaisissa
tapauksissa kuin sairas 'sairas ihminen', nuoret 'nuoret ihmiset'.
Tällainen adjektiivien käyttö, joka on tavallaan elliptistä*, on yleistä eri kielissä.
Suomessa voidaan selvää substantiivia toisinaan myös >komparoida adjektiivien tavoin, esim.
illemmalla,
päivemmällä, syrjempänä, rannempana, rannimpana, perimmältään, sisimmässään.
<Lukusanojen oletetaan palautuvan
muinaisiin joukkoa tai ryhmää merkinneisiin substantiiveihin, jotka ovat kukin
vähitelleen kehittyneet osoittamaan määrälukua. Ilmaus kolme kalaa on alkuaan
samantyyppinen kuin pala leipää. Siinä lukusanaa on käytetty substantiivisesti.
Lukusana voi olla myös samassa sijassa ja luvussa kuin perässä tuleva substantiivi, ja
silloin lukusanaa on käytetty adjektiivisesti, esim. kolmesta kalasta.
<Persoonapronominien ikivanhaan
alkuperään viittaa se, että useimmat verbien >persoonapäätteet
ovat kehittyneet niistä, vrt. me mene+mme, te
mene+tte.
Samoin omistusliitteisen taivutuksen >possessiivisuffiksit
ovat peräisin persoonapronomineista, vrt. me kirja+mme.
|