Etusivu Sisällys Hakemisto

Äänneoppi

Muoto-oppi Lauseoppi <Edellinen Seuraava>

1.8.2 Konsonanttien fonotaksi

Tällä sivulla:
Sananalkuiset konsonantit | Geminaatat | Konsonattiyhtymät | audio.GIF (76 bytes) Ääniesimerkit (merkitty tekstissä vihreällä)

 

Sananalkuiset konsonantit

Sanan alussa voivat esiintyä kaikki muut konsonantit paitsi <h (äng). Sanan-alkuinen <d ei ole alkuperäinen mutta on vierassanoissa tavallinen, esim. demari, diesel, dollari, duuri, dyynit, samoin kuin b, g ja f:kin, esim. baari, basso, gaselli, geeni, farmari, fiasko.


Geminaatat

Geminaatta on sanan sisässä oleva kaksoiskonsonantti, jonka välissä on aina tavunraja. Suomen 13 konsonantista voivat esiintyä pitkinä kaikki muut paitsi <h, < j, <v ja d, esim. kakku, talli, tammi, onni, langat [lahhat], pappi, kerros, hassu, hattu.


Konsonanttiyhtymät

Konsonanttiyhtymä on kahden tai useamman eri konsonantin jono. Tavallisesti sanotaan, että suomalainen sana ei voi alkaa konsonanttiyhtymällä. Tällöin tarkoitetaan "supisuomalaisia" sanoja. Suomen yleiskieleen kuuluu kuitenkin paljon lainasanoja, joiden alussa on useampia konsonantteja kuin yksi.

Esimerkkejä vierasperäisistä sanoista, joiden alussa on kahden tai kolmen konsonantin yhtymä: klaava, Kreikka, planeetta, presidentti, traktori, bravo, draama, flirtti, frotee, glögi, gramma, knalli, kvartsi, slangi, smokki, Sveitsi, ksylofoni, psykologia, sfinksi, skandaali, spagetti, status, tsaari, tšekki, skleroosi, sprii, strategia.

Sanan sisässä kahden konsonantin yhtymiä on ainakin 57 omaperäistä sekä runsaasti muita. Esim. lyhde, kahva, kanki, pistää, patja, katso, kaivertaa, porhaltaa jne. Kuudesta yleisimmästä kahden konsonantin jonosta viisi on geminaattoja (ll, tt, ss, nn, kk). Tämä johtuu siitä, että ensinnäkin n, t ja s ovat konsonanteista yleisimmät ja toiseksi suomessa on päätteitä, joissa on geminaatta (kadulla, kadulle, pöydässä), tai geminaatta muodostuu taivutusaineksen yhtyessä >sanavartaloon (vettä, astetta, vuonna, palannut, tulla, mennä).

Sanan sisässä voi esiintyä kolmenkin konsonantin jonoja, joissakin harvoissa lainasanoissa on jopa neljä konsonanttia peräkkäin. Esim. palkka, valtti, tulppa, pulssi, tarkka, pirtti, korppi, kurssi, sankka, kontti, kimppu, kanssa, vilske, palsta, pirskeet, virtsa, pilsneri, rempseä, vinksahtaa, Ranska, konsti, hamsteri; abstrakti, eksklusiivinen, ekspressiivinen, halstrata, sanskriitti, demonstraatio, postglasiaalinen.

Kolmen konsonantin jonoja on paljon vähemmän kuin kahden, ja niillä on tavallisesti aivan tietyn tyyppinen rakenne: <resonantti + <obstruentti + obstruentti (ei d):


Kuva: Sanansisäiset kolmen konsonantin jonot

Kaaviossa konsonantti C1 voi olla siis vain joko <nasaali (m, n, h) tai <likvida (l, r). Konsonantit C2 ja C3 voivat olla vain <klusiili (p, t, k) tai <sibilantti (s).

Yleiskielisen suomalaisen sanan lopussa ei ole tavallisesti konsonanttiyhtymiä. Poikkeuksena ovat lainasanat ja >interjektiot, esim. onyks, teleks, jazz (jatsi), naks, poks, räks, raps, plits, hm, plumps. Eräissä puhekielisissä muodoissa sananloppuiset konsonanttiyhtymät ovat yleisempiä (esim. onks 'onkos', must 'minusta', Kirkkonummelt 'Kirkkonummelta').
 

1.7 Prosodiset piirteet <Edellinen 1.8.2 Konsonanttien fonotaksi Seuraava> 1.9 Kirjoituksen ja ääntämisen...

Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001