1.8.2 Konsonanttien
fonotaksi
Tällä sivulla:
Sananalkuiset konsonantit | Geminaatat
| Konsonattiyhtymät |
Ääniesimerkit
(merkitty tekstissä vihreällä)
Sanan alussa voivat esiintyä kaikki muut konsonantit paitsi
<h
(äng). Sanan-alkuinen <d
ei ole alkuperäinen mutta on vierassanoissa tavallinen, esim.
demari, diesel, dollari, duuri, dyynit,
samoin kuin b, g ja f:kin, esim.
baari, basso, gaselli, geeni, farmari, fiasko.
Geminaatta on sanan sisässä oleva kaksoiskonsonantti, jonka välissä on
aina tavunraja. Suomen 13 konsonantista voivat esiintyä pitkinä kaikki muut paitsi <h, < j, <v ja d,
esim. kakku, talli, tammi, onni, langat [lahhat],
pappi, kerros, hassu, hattu.
Konsonanttiyhtymä on kahden tai useamman eri konsonantin jono.
Tavallisesti sanotaan, että suomalainen sana ei voi alkaa konsonanttiyhtymällä.
Tällöin tarkoitetaan "supisuomalaisia" sanoja. Suomen yleiskieleen kuuluu
kuitenkin paljon lainasanoja, joiden alussa on useampia konsonantteja kuin yksi.
Esimerkkejä vierasperäisistä sanoista, joiden alussa on kahden tai
kolmen konsonantin yhtymä:
klaava, Kreikka, planeetta, presidentti, traktori, bravo, draama, flirtti, frotee, glögi, gramma, knalli, kvartsi, slangi, smokki, Sveitsi, ksylofoni, psykologia, sfinksi, skandaali, spagetti, status, tsaari, tekki, skleroosi, sprii, strategia.
Sanan sisässä kahden konsonantin yhtymiä on ainakin 57 omaperäistä
sekä runsaasti muita. Esim. lyhde, kahva, kanki, pistää, patja, katso, kaivertaa, porhaltaa jne. Kuudesta yleisimmästä
kahden konsonantin jonosta viisi on geminaattoja (ll, tt, ss, nn, kk). Tämä
johtuu siitä, että ensinnäkin n, t ja s ovat konsonanteista yleisimmät
ja toiseksi suomessa on päätteitä, joissa on geminaatta (kadulla, kadulle,
pöydässä), tai geminaatta muodostuu taivutusaineksen yhtyessä >sanavartaloon (vettä, astetta, vuonna,
palannut, tulla, mennä).
Sanan sisässä voi esiintyä kolmenkin konsonantin jonoja, joissakin
harvoissa lainasanoissa on jopa neljä konsonanttia peräkkäin. Esim.
palkka, valtti, tulppa, pulssi, tarkka, pirtti, korppi, kurssi, sankka, kontti, kimppu, kanssa, vilske, palsta, pirskeet, virtsa, pilsneri, rempseä, vinksahtaa, Ranska, konsti, hamsteri; abstrakti, eksklusiivinen, ekspressiivinen, halstrata, sanskriitti, demonstraatio, postglasiaalinen.
Kolmen konsonantin
jonoja on paljon vähemmän kuin kahden, ja niillä on tavallisesti aivan tietyn tyyppinen
rakenne: <resonantti + <obstruentti + obstruentti (ei d):
Kuva: Sanansisäiset kolmen konsonantin jonot
Kaaviossa konsonantti C1 voi olla siis vain joko <nasaali (m,
n, h) tai <likvida (l, r).
Konsonantit C2 ja C3 voivat olla vain <klusiili (p, t, k)
tai <sibilantti (s).
Yleiskielisen suomalaisen sanan lopussa ei ole tavallisesti konsonanttiyhtymiä.
Poikkeuksena ovat lainasanat ja >interjektiot,
esim. onyks, teleks, jazz (jatsi),
naks, poks, räks, raps, plits, hm, plumps. Eräissä puhekielisissä
muodoissa sananloppuiset konsonanttiyhtymät ovat yleisempiä (esim. onks 'onkos', must
'minusta', Kirkkonummelt 'Kirkkonummelta').
|