|
1.5.4 Likvidat l, r
Tällä sivulla:
Yleistä | Lateraali l | Tremulantti r |
 Ääniesimerkit
(merkitty tekstissä vihreällä)
l- ja r-äänteitä kutsutaan usein yhteisellä nimellä
likvidoiksi. Näiden erottaminen on vaikeaa esimerkiksi japanilaisille, koska japanin
kielessä ne eivät ole eri foneemeja vaan yhden foneemin <allofoneja.
Suomessa ne ovat itsenäisiä foneemeja, mikä näkyy esimerkiksi sellaisista
minimipareista kuin lauta –
rauta, laukka
– raukka,
suola
– suora,
kalja
– karja.
Japanilaiset suomen kielen opiskelijat voivat harjoitella l- ja r-äänteitä
erityisesti sellaisissa sanoissa, joissa on molemmat, esim.
rulla,
laituri, rillit,
kellari, sairaala,
ripuli, loraus,
rullalauta, silityslauta,
silitysrauta.
(Ääniesimerkit kuuluvat tässä kielittäin, eri järjestyksessä kuin
esimerkkisanat ovat tekstissä.)
l reaalistuu tavallisesti <soinnillisena <medioalveolaarisena lateraalina. Se tarkoittaa,
että äänihuulet värähtelevät, kielen kärki painuu alveolien eli hammasvallin
keskikohtaan ja kielen laiteet painuvat kokoon, niin että ilma pääsee kulkemaan kielen
molemmilta puolilta ulos. Suomen l ääntyy samassa paikassa kuin r, d ja
n.
Suomen l esiintyy sekä sanan alussa että lopussa, ja sanan
sisässä se voi olla joko lyhyt tai pitkä, esim. laulu,
sammal, kelo,
kello. Se ääntyy periaatteessa samalla
tavalla kaikissa asemissa, mutta vokaaliympäristö vaikuttaa sen laatuun ja paikkaan
jonkin verran. >Etuvokaalien yhteydessä l on heleä,
esim. tele,
tili,
tyly, täällä,
Töölö, töllöttää,
levy, lima,
lykätä,
lämmin,
löytää, sävel,
kyynel, takavokaalien yhteydessä se on
puolitumma, lievästi velaaristunut*,
esim. talo,
tola,
talla, tollo,
tullut, lava,
loma, lupa,
taival, askel.
Vaikka suomen l on vähän tummempi kuin esim. saksan ja ranskan l,
se ei ole niin tumma kuin esim. englannin tavunloppuinen l, (vrt. engl.
well, bill)
tai venäjän kielen tumma l.
Suomen yleiskielessä l ei koskaan äänny palataalistuneena*, ei edes i:n
tai j:n kanssa.
l-äänne ei myöskään äänny soinnittomana p:n tai k:n
jäljessä kuten englannissa; vertaa esim. englannin sanoja
plea,
clue ja suomen sanoja
kopla, plantaasi,
klaani, Klaus.
Murteissa suomen l äännetään eri tavalla. Esimerkiksi Savon* ja Tampereen murteessa l on vahvasti palataalistunut (i-
tai j-värinen). Yleisesti ottaen Etelä-Suomessa nuoriso käyttää tummempaa
ällää kuin suomalaiset normaalisti. Tämä lienee amerikanenglannin vaikutusta.
r on
soinnillinen medioalveolaarinen tremulantti. Se tarkoittaa, että äänihuulet
värähtelevät ja että kielen kärki värähtelee alveoleja eli hammasvallia vasten.
Suomen r ääntyy samassa paikassa kuin d, l, n. Huomattakoon, että
suomalainen r ei äänny <uvulan avulla tai
nielussa (kuten ranskalainen ja eteläruotsalainen r) eikä <frikatiivina (englantilainen r), vaan siinä
on voimakkaat täryt, jotka saadaan aikaan kielen kärjen avulla.
Kuva: Suomen r-äänteessä
värähtelee kielen kärki.
Suomen r esiintyy sanan alussa ja lopussa ja myös sanan sisässä
sekä lyhyenä että pitkänä, esim. rakas,
manner, paras,
parras. Tavallisesti sanotaan, että
lyhyessä ärrässä on noin kolme täryä, pitkässä ärrässä noin seitsemän.
Täryjen määrä vaihtelee kuitenkin mm. tavuaseman mukaan siten, että
tavunloppuinen r on pitempi kuin tavunalkuinen; vrt. esim. sanoissa
rikas ja
parta.
Muuten r ääntyy eri asemissa suunnilleen samanlaisena. Esim.
rakas, rikas,
reilu, Ararat,
arvata, herne,
virsu, vaara,
traktori,
varras, Harri, manner, sisar.
Vain s:n jäljessä r
on erilainen: kielen kärki ei pääse tällöin värähtelemään; esim.
yleisradio, varasryhmä, valasrannikko, rengasrikko, jänisrutto, Israel, Aatos Romppainen. Tällainen r on
alveolaarinen frikatiivi.
Englantilaisten on hyvä huomata, että suomessa r ääntyy aina,
vaikka se brittienglannissa jää ääntymättä pitkän vokaalin jäljessä. Vertaa esim.
seuraavia sanoja:
englanti:
hard, turn, cord
suomi: hartia, kerjätä, sormus, kurja, tyrnimarja, koordinoida
Kannattaa harjoitella r-äännettä aivan erityisesti myös
seuraavanlaisissa tapauksissa, joissa se muodostaa toisen konsonantin kanssa
konsonanttiyhtymän: saarna, hiirenvirna, Kaarlo, kurlata, parta, kerta, parka, perkaan, sarka, varsa, kursorinen, Arja, harja, korjata, kurjet, arpa jne.
Vaikeimmilta tuntuvat aluksi yleensä
-
sanat, joissa r on sanan lopussa, esim.
kaunotar, manner
-
sanat, joissa on kaksi r-äännettä eri tavuissa, esim.
muurari, ritari, parturi
-
sanat, joissa on myös l, esim.
laituri, ritilä, releet, ralli, loru
-
sanat, joissa r on kolmen konsonantin yhtymässä, esim.
Kirsti, myrsky, hartsi, korpraali.
|