Etusivu Sisällys Hakemisto

Äänneoppi

Muoto-oppi Lauseoppi <Edellinen Seuraava>

2.5.1.4 Pronominien taivutus

Tällä sivulla:
Yleistä | Persoonapronominit | Demonstratiivipronominit | Interrogatiivipronominit | Relatiivipronominit | Indefiniittipronominit | Refleksiivipronomini | Resiprookkipronomini

 

Yleistä

Pronominit taipuvat kuten muutkin nominit <luvussa ja <sijassa. Eräät pronominit ovat luonteeltaan <substantiivisia: ne käyttäytyvät lauseessa itsenäisinä sanoina. Esim. Tämätuo on kirja. Hän on taitava laulaja.

Toiset pronominit ovat luonteeltaan <adjektiivisia: ne käyttäytyvät kuten adjektiiviattribuutit pääsanan yhteydessä. Esim. Asun tässä talossa. Millä kadulla asut?

(Ks. kirjasuomen kehitystä* ja kielenhuoltoa*.)


Persoonapronominit

Persoonapronominit ovat minä, sinä, hän, me, te, he. Ne ovat kaikki substantiivisia. (Ks. suomen murteita*.)

Taivutuksen erityispiirteitä:

Pronominien minä, sinä, hän <taivutusvartalot ovat minu-, sinu-, häne-. Hän on <konsonanttivartaloinen (hän+tä). Pronominien me, te, he taivutusvartalot ovat mei-, tei-, hei-.

Persoonapronomineilla on erityiset <akkusatiivimuodot: minu+t, sinu+t, häne+t, mei+dät, tei+dät, hei+dät.

Monikon <genetiivin päätteenä on -dän : mei+dän, tei+dän, hei+dän (vrt. häi+den, mai+den, tei+den).

Persoonapronomineista ei käytetä <instruktiivia eikä <komitatiivia.


Demonstratiivipronominit

Demonstratiivipronominit ovat tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne. Useimmissa sijoissa niiden taivutusvartalot ovat tä-, tuo-, si-, näi-, noi-, nii-. Se-pronominin <sisäpaikallissijamuodot ovat poikkeukselliset (sii+nä, sii+tä, sii+hen).

Demonstratiivipronomineja käytetään sekä substantiivisesti että adjektiivisesti.


Kuva 1. Demonstratiivipronominien tavallisimmat taivutusmuodot


Interrogatiivipronominit

Interrogatiivipronominit ovat kuka (ken), mikä, kumpi (kumpainen). Kuka on käytöltään substantiivinen, mikä ja kumpi ovat käytöltään sekä substantiivisia että adjektiivisia.


Kuva 2. Interrogatiivipronominien taivutusmuotoja

Seuraavassa esitellään interrogatiivipronominien taivutuksen erikoispiirteitä.

Kuka-pronominin useimmat taivutusmuodot rakentuvat yksikössä kene-vartaloon ja monikossa kei-vartaloon. Myös yksikön nominatiivia ken käytetään, mutta se kuuluu lähinnä runokieleen ja ylätyyliin*. Sen sijaan monikon nominatiivi ke+t+kä on normaalityylinen (ku+t+ka-muotoakin tavataan).

Yksikön partitiivi on ke+tä. Lyhytvartaloisia muotoja voidaan käyttää muistakin sijoista paitsi yks. genetiivistä ja akkusatiivista: ke+nä, (ke+ssä, ke+stä) ke+hen, ke+llä, ke+ltä, ke+lle.

Kuka-pronominin yksikön akkusatiivi on kene+t. Vain sillä ja persoonapronomineilla on erityiset akkusatiivimuodot (muuten akkusatiivi on genetiivin tai nominatiivin kaltainen).

Mikä-pronominin monikkomuodot paitsi mon. nominatiivi ja akkusatiivi (mi+t+kä) ovat samannäköisiä kuin yksikkömuodot.

Kumpi taipuu kuten >komparatiivimuotoinen adjektiivi: ku+mpi : ku+mpa+na : ku+mma+n (vrt. paksu+mpi : paksu+mpa+na : paksu+mma+n).


Relatiivipronominit

Relatiivipronominit ovat joka ja mikä. Loppu -kA esiintyy vain yksikön ja monikon nominatiivissa ja akkusatiivissa sekä yksikön genetiivissä. Yleiset vartalot ovat siten jo- (jo+i-) ja mi-.


Kuva 3. Relatiivipronominien taivutusmuotoja

Relatiivipronominit viittaavat normaalisti johonkin toiseen sanaan ja aloittavat relatiivisen >sivulauseen. (Ks. kielenhuoltoa*.)


Indefiniittipronominit

Indefiniittipronomineja ovat mm. joku, jompikumpi, jokin, kukin, mikin, kumpikin, kumpainenkin, kukaan, kenkään, mikään, kumpikaan, kumpainenkaan. Indefiniittipronomineihin luetaan myös eräs, muuan, itse (muulloin kuin refleksiivipronominina), kaikki, molemmat, moni, muu, muutama, toinen (muulloin kuin lukusanana tai resiprookkipronominina), sama, usea, harva.


Kuva 4. Indefiniittipronominien taivutusmuotoja

Joku on taivutukseltaan erikoinen: sen molemmat osat taipuvat. Jokin-pronominin lopussa on <liitepartikkeli -kin; taivutuspäätteet tulevat sen edelle.

Jokin-pronominista käytetään myös k:ttomia rinnakkaismuotoja: jotain – joitain, jossain – joissain, jostain – joistain, jollain – joillain, joltain – joiltain, jonain – joinain.

(Ks. kielenhuoltoa*.)

Joku-pronominin kielteinen vastine on (ei) kukaan, jokin-pronominin (ei) mikään. Vartalot ku- ja mi- taipuvat samoin kuin interrogatiivipronominien vastaavat vartalot. Ku-vartalon sijasta käytetään muissa sijoissa kuin nominatiivissa kene- tai ke-vartaloa. Näiden pronominien lopussa on nominatiivissa liitepartikkeli -kAAn, muissa sijoissa -än. Esim.

ke+tä+än     mi+kään
ke+i+tä+än   mi+ssä+än

Jompikumpi on taivutukseltaan samanlainen kuin joku: sen molemmat osat taipuvat. Jompi ja kumpi taipuvat kuten adjektiivien komparatiivimuodot (vrt. interrogatiivipronominin kumpi taivutusta). Esim. jomma+n+kumma+n, jomp+i+a+kump+i+a.

Pronominien kukin, mikin, kumpikin, kumpikaan lopussa on liitepartikkelit -kin, -kaan. Taivutuspäätteet tulevat niiden edelle.

Eräs-sanan synonyymi on muuan (t. muudan), esim. muuan mies 'eräs mies', päivänä muutamana 'eräänä päivänä'. (Ks. kielenhuoltoa*.)

Muuan-pronominilla on poikkeukselliset vartalot: konsonanttivartalo muuat-, vaihteluton vokaalivartalo muutama-:

                     YKSIKKÖ	  MONIKKO
NOMINATIIVI   muuan	  muutama+t
GENETIIVI     muutama+n   muutam+i+en  (t. muutama+in)
PARTITIIVI    muuat+ta	  muutam+i+a
              muutama+a


Refleksiivipronomini

Refleksiivipronominina käytetään itse-sanan omistusliitteisiä muotoja. Monikollisuus ilmaistaan omistusliitteillä (esim. itse+lle+mme); abessiivi-, instruktiivi- ja komitatiivimuotoja ei ole. Refleksiivisessä eli itsekohtaisessa käytössä pronomini viittaa lauseen tai >lauseenvastikkeen subjektipersoonaan. Esim.

Nainen katsoi itse+ä+än peilistä.
Luulin sinun arvostavan itse+ä+si enemmän.


Resiprookkipronomini

Resiprookkipronomini ilmaisee vastavuoroisuutta. Pronominina käytetään toinen-sanaa kahdella eri tavalla:

a) Toinen-sana yksinään monikkomuotoisena ja omistusliitteisenä:

Rakastakaa tois+i+a+nne.

b) Pari toinen – toinen, jossa edellinen jäsen on taipumaton ja jälkimmäinen yksikkömuotoinen ja omistusliitteinen:

Rakastakaa toinen tois+ta+nne.
2.5.1.3 Omistusliitteinen taivutus 2.5.1.4 Pronominien taivutus 2.5.1.5 Numeraalien taivutus

Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001