Etusivu Sisällys Hakemisto

Äänneoppi

Muoto-oppi Lauseoppi <Edellinen Seuraava>

2.5.1.2.3 Muut sijat

Tällä sivulla:
Yleistä | Essiivi | Translatiivi | Abessiivi | Instruktiivi | Komitatiivi

 

Yleistä

Muita kuin <kieliopillisia tai <konkreettisia sijoja ovat essiivi ja translatiivi sekä abessiivi, instruktiivi ja komitatiivi.

Essiivi on yleisessä mielessä olosija, translatiivi muutossija. Ne ovat ns. >predikatiiviadverbiaalin sijoja. Abessiivi, instruktiivi ja komitatiivi ovat varsin harvinaisia. Niitä käytetään lähinnä eräissä sanonnoissa.


Essiivi

Essiivi on alkuaan yleinen olosija. Sen alkuperäinen merkitys on lokatiivinen eli paikallinen (esim. luona, alla, päällä). Essiivin pääte on -nA. Se liittyy <vokaalivartaloon, joka on vahva, jos sanassa on astevaihtelua. Esim. poika+na, reippaa+na, äiti+nä, entisi+nä. (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)

Predikatiiviadverbiaalin sijana essiivi ilmaisee mm. asemaa, tehtävää ja tilaa. Sitä käytetään myös >ajanmääritteenä. Esim.

Asema, tehtävä; tila (predikatiiviadverbiaali):

Heikki on Jämsässä lääkäri+nä.
Kuka siellä on apu+na?
Pentti oli kolme viikkoa sairaa+na.
Viini kelpaa kylmä+nä+kin.
Arto tuli väsynee+nä kotiin.

Juhla- tai viikonpäivä; ajanilmaus, johon liittyy attribuutti:

Joulu+na olen kotona. 
Sunnuntai+na saa levätä.
Ensi talve+na lähden Espanjaan. 
Mi+nä päivä+nä hän tulee?
Kahte+na yö+nä on ollut hallaa.

Aiemmin essiivejä muodostettiin myös <konsonanttivartalosta. Nykyisin konsonanttivartaloiset essiivit ovat kiteytymiä, jotka usein esiintyvät vain fraaseissa: huomen+na, täyn+nä (< täyt+nä, huom. <assimilaatio), tois+sa (alk. tois+na) vuon+na (< vuot+na), lasna t. lassa 'lapsena', nuorra miessä 'nuorena miehenä'.


Translatiivi

Translatiivi on vanha yleinen tulosija. Alkuaan sillä on ollut lokaalis-latiivinen merkitys (kauaksi, sisemmäksi; lokaalinen tarkoittaa paikkaa ilmaisevaa; latiivi on vanha tulosija). Translatiivin pääte on -ksi. Se liittyy vokaalivartaloon, joka on heikko, jos sanassa on astevaihtelua. Esim. englanni+ksi, viikonlopui+ksi.

Translatiivin päätteen loppu-i:n paikalla on -e >omistusliitteen edellä. Esim. onne+kse+si, yksi+kse+nne.

Samoin kuin essiivi myös translatiivi ilmaisee asemaa, tehtävää, ominaisuutta tai tilaa predikatiiviadverbiaalin sijana, esim.

Tyttö aikoo lääkäri+ksi. 
Lauri tuli surullise+ksi.
Sää muuttui selkeä+ksi. 

Myös translatiivia käytetään ajanmääritteenä, esim.

Tulen joulu+ksi kotiin. 
Ostan ruokaa sunnuntai+ksi.
Kesä+ksi menen Ruotsiin.


Abessiivi

Abessiivin pääte on -ttA. Se liittyy vokaalivartaloon, joka on heikko, jos sanassa on astevaihtelua. Esim. raha+tta, vaattei+tta, hoido+tta, käsinei+ttä. (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)

Abessiivi ilmaisee puuttumista. Sen tilalla käytetään useimmiten <prepositiota ilman ynnä partitiivia, esim. ilman rahaa. Verbien taivutuksessa tavattava >3. infinitiivin abessiivi on melko yleinen muoto (esim. tekemä+ttä mitään, sanoma+tta sanaakaan).

Esimerkkejä nominien abessiivista:

Hän tuli ulkomailta raha+tta ja passi+tta.
Mies tuomittiin syy+ttä.

Huom. eräät sananlaskut:

Joka kuri+tta kasvaa, se kunnia+tta kuolee.
Joka syy+ttä suuttuu, se lahja+tta leppyy.


Instruktiivi

Instruktiivin pääte on -n. Se liittyy vokaalivartaloon, joka on heikko, jos sanassa on astevaihtelua. Vain harvoista sanoista käytetään yksikön instruktiivia (esim. olla kahde+n, kulkea rinna+n, kävellä jala+n), monikon instruktiivi on tavallisempi (esim. om+i+n voim+i+n, kaks+i+n käs+i+n, tällais+i+n ehdo+i+n). (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)

Instruktiivi ilmaisee välinettä tai keinoa. Se on tavallisempi verbien nominaalimuodoissa >2. infinitiivin instruktiivina (esim. menne+n tulle+n).


Komitatiivi

Komitatiivin pääte on -inex (x on <jäännöslopukkeen merkki) Päätteen alussa olevan -i:n takia komitatiivi on yksikössä ja monikossa samanlainen. Päätteen jäljessä on aina omistusliite substantiiveissa mutta ei niiden attribuuttina olevissa adjektiiveissa. Esim. vaimo+ine+en, molemp+ine laps+ine+en, kaikk+ine tavaro+ine+ni. (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)

Komitatiivin merkitys on 'jonkin kanssa'.
 

2.5.1.2 Sijat <Edellinen 2.5.1.2.3 Muut sijat 2.5.1.3 Omistusliitteinen...

Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001