2.5.1.2.3 Muut sijat
Tällä sivulla:
Yleistä | Essiivi | Translatiivi | Abessiivi | Instruktiivi | Komitatiivi
Muita kuin <kieliopillisia tai <konkreettisia sijoja ovat essiivi ja translatiivi sekä
abessiivi, instruktiivi ja komitatiivi.
Essiivi on yleisessä mielessä olosija, translatiivi muutossija. Ne ovat
ns. >predikatiiviadverbiaalin sijoja. Abessiivi,
instruktiivi ja komitatiivi ovat varsin harvinaisia. Niitä käytetään lähinnä
eräissä sanonnoissa.
Essiivi on alkuaan yleinen olosija. Sen alkuperäinen merkitys on
lokatiivinen eli paikallinen (esim. luona, alla, päällä). Essiivin
pääte on -nA. Se liittyy <vokaalivartaloon,
joka on vahva, jos sanassa on astevaihtelua. Esim. poika+na, reippaa+na, äiti+nä,
entisi+nä. (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)
Predikatiiviadverbiaalin sijana essiivi ilmaisee mm. asemaa, tehtävää
ja tilaa. Sitä käytetään myös >ajanmääritteenä.
Esim.
Asema, tehtävä; tila (predikatiiviadverbiaali):
Heikki on Jämsässä lääkäri+nä.
Kuka siellä on apu+na?
Pentti oli kolme viikkoa sairaa+na.
Viini kelpaa kylmä+nä+kin.
Arto tuli väsynee+nä kotiin.
Juhla- tai viikonpäivä; ajanilmaus, johon liittyy attribuutti:
Joulu+na olen kotona.
Sunnuntai+na saa levätä.
Ensi talve+na lähden Espanjaan.
Mi+nä päivä+nä hän tulee?
Kahte+na yö+nä on ollut hallaa.
Aiemmin essiivejä muodostettiin myös <konsonanttivartalosta. Nykyisin
konsonanttivartaloiset essiivit ovat kiteytymiä, jotka usein esiintyvät vain fraaseissa:
huomen+na, täyn+nä (< täyt+nä, huom. <assimilaatio), tois+sa (alk. tois+na)
vuon+na (< vuot+na), lasna t. lassa 'lapsena', nuorra
miessä 'nuorena miehenä'.
Translatiivi on vanha yleinen tulosija. Alkuaan sillä on ollut
lokaalis-latiivinen merkitys (kauaksi, sisemmäksi; lokaalinen tarkoittaa
paikkaa ilmaisevaa; latiivi on vanha tulosija). Translatiivin pääte on -ksi. Se
liittyy vokaalivartaloon, joka on heikko, jos sanassa on astevaihtelua. Esim.
englanni+ksi,
viikonlopui+ksi.
Translatiivin päätteen loppu-i:n paikalla on -e >omistusliitteen
edellä. Esim. onne+kse+si, yksi+kse+nne.
Samoin kuin essiivi myös translatiivi ilmaisee asemaa, tehtävää,
ominaisuutta tai tilaa predikatiiviadverbiaalin sijana, esim.
Tyttö aikoo lääkäri+ksi.
Lauri tuli surullise+ksi.
Sää muuttui selkeä+ksi.
Myös translatiivia käytetään ajanmääritteenä, esim.
Tulen joulu+ksi kotiin.
Ostan ruokaa sunnuntai+ksi.
Kesä+ksi menen Ruotsiin.
Abessiivin pääte on -ttA. Se liittyy vokaalivartaloon, joka on
heikko, jos sanassa on astevaihtelua. Esim. raha+tta, vaattei+tta, hoido+tta,
käsinei+ttä. (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)
Abessiivi ilmaisee puuttumista. Sen tilalla käytetään useimmiten <prepositiota ilman ynnä
partitiivia, esim. ilman rahaa. Verbien taivutuksessa tavattava >3. infinitiivin abessiivi on melko yleinen
muoto (esim. tekemä+ttä mitään, sanoma+tta sanaakaan).
Esimerkkejä nominien abessiivista:
Hän tuli ulkomailta raha+tta ja passi+tta.
Mies tuomittiin syy+ttä.
Huom. eräät sananlaskut:
Joka kuri+tta kasvaa, se kunnia+tta kuolee.
Joka syy+ttä suuttuu, se lahja+tta leppyy.
Instruktiivin pääte on -n. Se liittyy vokaalivartaloon, joka on
heikko, jos sanassa on astevaihtelua. Vain harvoista sanoista käytetään yksikön
instruktiivia (esim. olla kahde+n, kulkea rinna+n, kävellä jala+n), monikon
instruktiivi on tavallisempi (esim. om+i+n voim+i+n, kaks+i+n käs+i+n, tällais+i+n
ehdo+i+n). (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)
Instruktiivi ilmaisee välinettä tai keinoa. Se on tavallisempi verbien
nominaalimuodoissa >2. infinitiivin
instruktiivina (esim. menne+n tulle+n).
Komitatiivin pääte on -inex (x on <jäännöslopukkeen
merkki) Päätteen alussa olevan -i:n takia komitatiivi on yksikössä ja monikossa
samanlainen. Päätteen jäljessä on aina omistusliite substantiiveissa mutta ei niiden
attribuuttina olevissa adjektiiveissa. Esim. vaimo+ine+en, molemp+ine laps+ine+en,
kaikk+ine tavaro+ine+ni. (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)
Komitatiivin merkitys on 'jonkin kanssa'.
|