2.5.1.1 Luku

Tällä sivulla:
Yleistä | Monikon t-tunnus | Monikon j-tunnus | Monikon i-tunnus | >Harjoitustehtäviä (mene sivulle)

Yleistä

Suomen nomineilla on kaksi lukua eli numerusta: yksikkö (singulaari) ja monikko (pluraali). Yksiköllä ei ole erityistä tunnusta. Monikolla on nykysuomessa kolme tunnusta: t, j ja i. (Itämurteissa tavataan myös ns. loi-monikkoa*.) Tunnukset liittyvät <vokaalivartaloon. Esim.

Monikon tunnukset liittyvät vokaalivartaloon myös sellaisissa tapauksissa kuin loh+i+a (< lohe+i+a) ja nuor+i+a (< nuore+i+a), vaikka monikon tunnusta edeltävä vartalo onkin e:n kadottua konsonanttivartalon näköinen.

Suomessa on myös monikkosanoja eli plurale tantum -sanoja. Niillä ei ole lainkaan yksikön taivutusmuotoja, esim. kasvot : kasvoissa, sakset : saksilla, häät : häihin.

Monikon t-tunnus

Monikon tunnuksena on t monikon >nominatiivissa ja sen kaltaisessa >akkusatiivissa. Esim.

auto+t, kaupa+t, kive+t, ihmise+t, väsynee+t

>Omistusliitteisessä taivutuksessa monikon nominatiivin t:tä ei ole. Esim.

vaatteet : vaatteeni, talot : talonne

Monikon j-tunnus

Monikon tunnuksena on j vokaalien välissä monikon >partitiivin -A-päätteen ja monikon >genetiivin -en-päätteen edellä. j on kehittynyt i:stä, ja se aiheuttaa samanlaisia vartalon loppuvokaalin <vaihteluja kuin i. Esim.

auto	:  auto+j+a    :  auto+j+en (vrt. auto+i+ssa)
kauppa  :  kauppo+j+a  :  kauppo+j+en
kiltti	:  kiltte+j+ä

Monikon i-tunnus

Monikon tunnuksena on i kaikissa muissa kuin edellä käsitellyissä tapauksissa. Esim.

auto	   :  auto+i+lla    :  auto+i+na
kauppa	   :  kaupo+i+ssa   :  kauppo+i+hin
kive+n	   :  kiv+i+in	    :  kiv+i+ä	    :  kiv+i+en
väsynee+n  :  väsyne+i+lle  :  väsyne+i+tä  :  väsyne+i+den
vete+nä	   :  ves+i+stä	    :  ves+i+ä	    :  ves+i+en