2.2.5 Tavuasemasta riippuvat konsonanttivaihtelut

Yleistä

Seuraavat vaihtelut koskevat vain kaksivartaloisia sanoja. Normaalissa tapauksessa <konsonanttivartalosta puuttuu <vokaalivartalon loppuvokaali (esim. saar+ta : saare+na). Konsonanttivartalossa tapahtuu muutoksia varsinkin silloin, kun taivutusmuoto tulisi muuten sisältämään sellaisen <konsonanttiyhtymän, joka on suomelle vieras, esim. lapse+lle : las+ta (<*laps+ta).

Vaihtelu ks : s, ps : s

Vokaalienväliset ks ja ps vaihtelevat tavunloppuisen s:n kanssa:

varikse+n   : varis+ta
seuraukse+n : seuraus+ta
juokse+n    : juos+ta

lapse+lle   : las+ta

Vaihtelu on lisäksi esiintynyt sanassa hapsi, hapsen : hasta, nykyisin tavallisesti hapsea.

Vaihtelu ts : s, ts : t (: n)

Vokaalienvälinen ts vaihtelee nomineissa tavunloppuisen s:n kanssa mutta verbeissä tavunloppuisen t:n (ja aktiivin toisessa partisiipissa n:n) kanssa. Esim.

veitse+n   : veis+tä
peitse+n   : peis+tä

harkitse+n : harkit+koon : harkin+nut
valitse+n  : valit+kaa : valin+neet

Vaihtelu ht : h

Vokaalienvälinen ht (: hd) vaihtelee tavunloppuisen h:n kanssa:

yhte+nä, yhde+n : yh+tä

Tavallisimmat tapaukset ovat numeraalit yksi ja kaksi, joiden nominatiivissa ja monikkomuodoissa ht:tä vastaa ks.

Vaihtelu m : n

Vokaalienvälistä m:ää vastaa tavun ja sanan lopussa n. Esim.

lumi, lume+n   : lunta
sydäme+n       : sydän+tä, sydän
tuntemattoma+n : tuntematon+ta, tuntematon

Esim. seuraavissa sanoissa n ei vaihtele: suoni : suon+ta, ahven : ahvene+n : ahven+ta, kämmen : kämmene+n : kämmen+tä.

Vaihtelu mp (: mm) : n

>Superlatiivissa vokaalienvälistä mp:tä (: mm:ää) vastaa tavun ja sanan lopussa n. Samaan kaavaan on mukautunut myös vasen-sanan taivutus. Esim.

vanhimpa+na, vanhimma+lle : vanhin+ta, vanhin
vasemma+n                 : vasen+ta

Vaihtelu nt (: nn) : t

>Järjestysluvuissa vokaalienvälistä nt:tä (: nn:ää) vastaa tavun lopussa t, nominatiivin lopussa on s. Esim.

kolmante+na, kolmanne+n : kolmat+ta, kolmas

Perusluvussa tuhat on samanlaista vaihtelua; sananlopussa on t: tuhante+na, tuhanne+n : tuhat+ta, tuhat.

Vaihtelu s : Ø, h

Sanan- ja tavunloppuista s:ää vastaa vokaalien välissä Ø (nolla eli kato), mies-sanassa kuitenkin h. Esim.

vieras, vieras+ta : vieraa+n
mies, mies+tä     : miehe+n

Vaihtelu palautuu aiempaan, murteittain vielä säilyneeseen s:n ja h:n vaihteluun: vieras : vieraan < vierahan. (Ks. vokaalien välisen h:n esiintymistä suomen murteissa*.)

Vaihtelu t : Ø : n

Tavunloppuista t:tä vastaa vokaalien välissä Ø (nolla eli kato), supistumaverbien* toisessa partisiipissa ja potentiaalissa n. Esim.

kevät, kevät+tä : kevää+llä
olut, olut+ta   : olue+n

vastat+koon     : vastaa+n : vastan+nut : vastan+nen
pudot+koon      : putoa+n  : pudon+nut  : pudon+nee

Vaihtelu jäännöslopuke : Ø : t

Sananloppuista <jäännöslopuketta (merkitty tässä ^x:llä) vastaa yksikön partitiivissa t, vokaalien välissä Ø (nolla eli kato). Esim.

herne^x : hernet+tä : hernee+n
kaste^x : kastet+ta : kastee+ssa

Vaihtelu n : t

>ne-vartaloisissa verbeissä vokaalienvälistä n:ää vastaa tavun lopussa t. Esim.

vaikene+n : vaiet+koon
kalpene+e : kalvet+koon