Etusivu Sisällys Hakemisto

Äänneoppi

Muoto-oppi Lauseoppi <Edellinen Seuraava>

3.2 Peruslausetyypit

Tällä sivulla:
Yleistä | Intransitiivilause | Transitiivilause | Predikatiivilause | Eksistentiaalilause | Omistuslause | Tuloslause | Tilalause | Kokijalause | >Harjoitustehtäviä (mene sivulle)

 

Yleistä

Erilaisten tekstilauseiden määrä on kielessä rajaton ja <lauseet ja <virkkeet voivat periaatteessa olla kuinka pitkiä ja mutkikkaita tahansa. Pitkätkin lauserakenteet muodostuvat kuitenkin yksinkertaisemmista perusosasista. (Hakulinen – Karlsson 1979*.)

Peruslausetyypit ovat pelkistyksiä. Esimerkkilauseet ovat tekstiyhteydestä riippumattomia, täydellisiä, sanajärjestykseltään* neutraaleja myöntölauseita.

Jotta peruslauseen käsite olisi mielekäs, ei tyyppejä voi erotella kovin useita. Tässä käsiteltävät tyypit ovat 1) intransitiivilause, 2) transitiivilause, 3) predikatiivilause, 4) eksistentiaalilause, 5) omistuslause, 6) tuloslause, 7) tilalause ja 8) kokijalause. (Vrt. Kieli ja sen kieliopit 1994.)

Intransitiivi-, transitiivi- ja predikatiivilause ovat subjektialkuisia, eksistentiaali-, omistus- ja tuloslause ovat adverbiaalialkuisia. Tilalause ja kokijalause ovat subjektittomia.

Peruslausetyypeillä on tiettyjä merkitysominaisuuksia. Tähän viittaavat jo sellaiset nimitykset kuin omistus-, tulos- ja kokijalause. Näissä tapauksissa eräät keskeiset semanttiset ominaisuudet ovat kiteytyneet kielen syntaksiin.

Sellaiset puhefunktion mukaiset lausetyypit* kuten väite-, kysymys-, käsky- ja huudahduslause on pidettävä erillään rakenteellisista peruslausetyypeistä.


Intransitiivilause

Rakenne:  SUBJ.    PRED.     ADVLI)
Esim.     Koira    haukkuu.
          Lapset   ovat      puistossa.
          Setäni   asuu      maalla.

Intransitiiviverbi (verbi joka ei voi saada objektia) on <yksipaikkainen. Perustapauksessa sillä on vain yksi pakollinen argumentti, joka esiintyy subjektina (esim. Koira haukkuu).

Eräät intransitiiviverbit, kuten olla ja asua, ovat kaksipaikkaisia. Ne vaativat määritteekseen adverbiaalin, koska normaalisti täytyy ilmoittaa, missä joku on (esim. Lapset ovat puistossa) tai asuu (esim. Setäni asuu maalla).


Transitiivilause

Rakenne:  SUBJ.	   PRED.     OBJ.    ADVLI)
Esim.     Isä      peseea    autoa
          Mies     rakensi   talon   kalliolle.

Transitiiviverbit* ovat kaksipaikkaisia. Perustapauksessa transitiivilauseessa on subjektin lisäksi objekti (esim. Isä pesee autoa).

Transitiivisuuden ja intransitiivisuuden ero ei kuitenkaan ole aina yksiselitteinen. Esimerkiksi luontaisesti intransitiivisia verbejä juosta ja hymyillä voidaan käyttää objektillisina (Poika juoksi päänsä seinään; Tyttö hymyili poskensa kipeiksi).

On myös sellaisia kaksipaikkaisia verbejä, joiden jälkimmäinen argumentti taipuu verbin rektion* edellyttämässä <paikallissijassa (esim. Pekka tutustui Liisaan – pitää Liisasta). Nämä jäsentyvät adverbiaaleiksi, sillä aitojen kieliopillisten objektien sijat ovat akkusatiivi ja partitiivi. (Hakulinen – Karlsson 1979*.)


Predikatiivilause

Rakenne:  SUBJ.	          PRED.  PREDVI
Esim.     Haanpää	  oli    kirjailija.
          Kirjoittaminen  on     työlästä.

Predikatiivi on olla-verbin eli kopulan* toinen pakollinen argumentti. Predikatiivi määrittää kopulan välityksellä subjektia (luonnehtii subjektia, sanoo siitä jotakin).


Eksistentiaalilause

Rakenne:  ADVLI         PRED.    SUBJ.
Esim.     Autotallissa  oli      vettä.
          Ovella        seisoi   kauppias.
          Ikkunassa     on	 rullaverhot.

Eksistentiaalilauseen alussa on usein paikan adverbiaali, predikaatti on yksikön 3. persoonassa, sanajärjestys on tavallisesti käänteinen ja subjekti voi olla partitiivissa, jos se on jaollinen*.

Eksistentiaalilauseet ilmaisevat "olemassaoloa" laajasti ymmärrettynä. Predikaatti voi ilmaista myös olemaan tulemista, olemasta lakkaamista tai tuntuvaa olotilan muutosta. Esim.

Perheeseen syntyi kaksoset.
Onnettomuudessa kuoli useita katsojia.
Tulipalossa vaurioitui julkisia rakennuksia.

Predikaatti on usein epätoiminnallinen. Se voi ilmaista myös liikettä, mutta toiminnallisuus ei ole siinä yhteydessä oleellista, esim. Taivaalla kaarteli haukkoja.

Eksistentiaalilauseiden tärkein tehtävä on esitellä jossakin paikassa sijaitseva tekstuaalisesti uusi tarkoite. Monissa kielissä on vastaava esittelyrakenne, kuten englannin there is -rakenne: There was water in the garage.

Eksistentiaalilauseetkaan eivät kuitenkaan ole tyyppinä aivan selväpiirteisiä, eikä suomen tekstilauseita voida jakaa jyrkästi eksistentiaalisiin ja muihin lauseisiin esim. >subjektin sijan perusteella. (Hakulinen – Karlsson 1979*.)


Omistuslause

Rakenne:  ADVLI      PRED.    SUBJ.
Esim.     Koiralla   on       luu.
          Kaikilla   ei ole   televisiota.

Lauseen alussa on omistajaa ilmaiseva adverbiaali, predikaattina on olla-verbin yksikön 3. persoona ja omistettavaa ilmaiseva subjekti on lauseen lopussa.

Suomessa ei ole erityistä omistusverbiä, kuten monissa muissa kielissä (esim. lat. habere, saks. haben, engl. have, ruots. ha).

Suomen omistuslauseella on läheiset yhteydet eksistentiaalilauseisiin. Kummankin lausetyypin alussa on adverbiaali, predikaatti on yksikön 3. persoonassa, sanajärjestys on käänteinen ja subjekti voi olla partitiivissa. Huomattakoon kuitenkin, että omistuslauseessa verbinjälkeinen persoonapronomini on akkusatiivimuodossa, esim. Minulla on sinut.


Tuloslause

Rakenne:  ADVLI        PRED.      SUBJ. 
Esim.     Pertistä     tuli       tohtori.
          Tytöstä      kehittyi   nainen.
          Siemenestä   kasvoi     puu.

Elatiivimuotoinen alkuadverbiaali (Pertistä, tytöstä, siemenestä) ilmaisee muutoksen kohdetta ja loppuasemainen lauseke (tohtori, nainen, puu) muutoksen lopputuloksen.

Muutoksen tulos voidaan ilmaista paitsi substantiivilla myös adjektiivilla, esim. Kahvista tuli liian väkevää; Kakusta tuli likilaskuinen.

Tuloslause* ilmaisee predikatiivista luonnehtimissuhdetta, mutta lausetyyppi poikkeaa predikatiivilauseista. Predikatiivin tuntomerkki on, että predikatiivi ei muutu kieltolauseessa partitiivimuotoiseksi (esim. Poika ei ole nero – nerokas , mutta tuloslauseen lopputulosta ilmaiseva lauseke sen sijaan muuttuu, esim. Pojasta ei tullut neroa – nerokasta. (Hakulinen – Karlsson 1979*.)


Tilalause

Rakenne: (ADVLI)	     PRED.   (PREDVI)
Esim.    (Nyt – täällä)      sataaa
         (Täällä – Savossa)  on      kylmä – kaunista.
         (Nyt)	             on      yö – myöhä – torstai.

Lausetyypistä puuttuu subjekti. Verbeistä tulevat kysymykseen vain muutamat intransitiiviset verbit, joista tärkeimpiä ovat sääverbit kuten myrskyää, sataa, tuulee.


Kokijalause

Rakenne: OBJ. – ADVLI       PRED.    (ADVLI  ?)
Esim.    Minua              onnisti.
         Hänelle	    kävi     ikävästi.
         Lapsen – lapsella  on	     jano – nälkä – kylmä.

Kokijaa ilmaiseva lauseke (minua, hänelle, lapsen) ei ole subjekti. Se esiintyy muussa sijassa kuin nominatiivissa. Predikaatti on yksikön 3. persoonassa.

Kokijalauseet ilmaisevat fyysistä tai psyykkistä tilaa: on jano – kylmä – nälkä – uni; on sääli; tekee mieli; käy sääliksi; harmittaa; paleltaa, väsyttää.

Eräissä tapauksissa kokijalauseessa voi olla myös valinnainen subjekti, esim. Minua väsyttää tämä odottaminen.
 

3.1 Syntaksin perus... <Edellinen 3.2 Peruslausetyypit 3.3 Subjekti ja predikaatti

Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001