2.2.1 Suffiksin i:stä riippuvat vokaalivaihtelut

Yleistä

<Suffiksin i aiheuttaa <sanavartalon lopussa monenlaisia vokaalivaihteluja. Vaihteluihin vaikuttavat useat eri seikat: sanavartalon loppuvokaalin laatu, sanavartalon pituus, sen ensimmäinen vokaali, vartalon sanaluokka sekä i-morfeemin laatu.

i:llisiä suffikseja ovat mm. >monikon tunnus (monikon j:llä on sama vaikutus kuin i:llä), >imperfektin tunnus ja >superlatiivin tunnus.

Muitakin i-alkuisia suurtaajuisia suffikseja on, esim. >konditionaalin tunnus -isi- ja nomininjohdin -inen. Ne eivät aina aiheuta samanlaisia muutoksia kuin edelliset.

Kaikki i:lliset suffiksit liittyvät aina <vokaalivartaloon.

Vartalot, joissa vaihtelua ei ole

Vaihtelua ei ilmene, jos sanavartalon lopussa on <labiaalivokaali (u, y, o, ö), esim.

talo+na  :  talo+i+na
suru+na  :  suru+i+na
kadu+n   :  kadu+i+n   :  katu+isi+n
säilö+n  :  säilö+i+n  :  säilö+isi+n
kesy+nä  :  kesy+i+nä  :  kesy+in

e-loppuiset vartalot

Vaihtelu e : Ø

nime+ä    :  nim+i+ä    :  nim+inen
kive+n    :  kiv+i+en   :  kiv+inen
elime+nä  :  elim+i+nä
mene+n    :  men+i+n    :  men+isi+n
matele+n  :  matel+i+n  :  matel+isi+n

Sanavartalon loppu-e:tä vastaa Ø (nolla eli kato) suffiksin i:n edellä aina paitsi >nalle-tyypin sanoissa, joissa -e säilyy: nalle+n : nalle+i+lla.

Huomaa, että >vene-tyypin sanojen vartalossa on pitkä-e: venee+llä : vene+i+llä.

i-loppuiset vartalot

Nominit i : e, verbit i : Ø

lasi+na   :  lase+i+na     :  las+inen
aasi+lla  :  aase+i+lla
villi+nä  :  ville+i+nä    :  ville+in
kiltti+ä  :  kiltte+j+ä    :  kilte+in 
opi+n     :  op+i+n (imp.) :  opp+isi+n
etsi+vät  :  ets+i+vät     :  ets+isi+vät

Sanavartalon loppu-i vaihtuu monikon ja superlatiivin i:n edellä e:ksi. Muiden i:llisten morfeemien edellä se katoaa. Nominit ja verbit käyttäytyvät siis eri tavalla.

Useimmat uudet nominit ovat i-loppuisia ja muodostavat monikkonsa tällä tavalla, esim. galaksi : galakse+j+a, klooni : kloone+j+a, hitti : hitte+j+ä.

Kaksitavuiset a-loppuiset vartalot

1) Vaihtelu a : o

sana+n : sano+j+en velka+na : velko+i+na : velka+inen pila+a : pilo+j+a kisa+ssa : kiso+i+ssa paha+n : paho+j+en : pah+in kasta+n : kasto+i+n : kasta+isi+n

Kaksitavuisten sanavartaloiden loppu-a vaihtuu monikon ja imperfektin i:n edellä o:ksi, jos sanan ensimmäinen vokaali on <illabiaali (a, e, i). Konditionaalissa loppu-a säilyy ja superlatiivissa se katoaa.

2) Vaihtelu a : Ø

loma+na	 :  lom+i+na
muna+a	 :  mun+i+a
kova+na  :  kov+i+na  :  kov+in
osta+n	 :  ost+i+n   :  osta+isi+n

Kaksitavuisten sanavartaloiden loppu-a katoaa monikon ja imperfektin i:n edellä, jos sanan ensimmäinen vokaali on labiaali (o, u). Konditionaalissa loppu-a säilyy ja superlatiivissa se katoaa.

Huomattakoon, että kaikissa kaksitavuisissa -ja, -va ja -ma -loppuisissa verbikantaisissa nominijohdoksissa -a vaihtelee kadon kanssa, vaikka ensi vokaali olisikin illabiaali: saajilla, saavilla, saamilla (saaja, saava, saama).

Eräiden verbien imperfekti on kahtalainen: haastaa : haastoi – haasti, kaartaa : kaartoi – kaarsi, maittaa : maittoi – maitti, taittaa : taittoi – taitti.

Taitaa-verbin imperfekti on vaihtelemattomasti taisi.

Kaksitavuiset ä-loppuiset vartalot

Vaihtelu ä : Ø monikossa, imperfektissä ja superlatiivissa

päivä+ä	  :  päiv+i+ä   :  (joka)päivä+inen
lentä+ä	  :  lens+i	:  lentä+isi
köyhä+nä  :  köyh+i+nä  :  köyh+in

Kaksitavuisten sanavartaloiden loppu-ä katoaa monikon, imperfektin ja superlatiivin i:n edellä. Konditionaalin tunnuksen edellä -ä säilyy (lentä+isi).

Kolmi- ja useampitavuiset A-verbivartalot

Vaihtelu A : Ø imperfektissä

armahda+n   :  armahd+i+n   :  armahta+isi+n
kirjoita+n  :  kirjoit+i+n  :  kirjoitta+isi+n
säikähdä+n  :  säikähd+i+n  :  säi:kähtä+isi+n
rakenna+n   :  rakens+i+n   :  rakenta+isi+n

Kolmi- ja useampitavuisten verbivartaloiden loppu-A katoaa imperfektin i:n edellä mutta säilyy konditionaalin -isi-tunnuksen edellä.

Supistumaverbeissä* tapahtuu aivan sama ilmiö, vaikka se ei näykään yhtä selvästi: kadota : katoa+n : katoa+isi+n : katos+i. Imperfektin i liittyy A-loppuiseen vokaalivartaloon, A katoaa ja vartalon t-aineksen paikalle (vrt. konsonanttivartalossa kadot-) tulee s.

Kolmi- ja useampitavuiset A-nominivartalot

1) Vaihtelu A : Ø, jos sanavartalon loppuna on -mA, -vA, -mpA, -isA

sanoma+a      :  sanom+i+a
onnettoma+na  :  onnettom+i+na
pienempä+nä   :  pienemp+i+nä
roteva+lla    :  rotev+i+lla    :  rotev+in
valoisa+ssa   :  valois+i+ssa   :  valois+in

2) Vaihtelu A : O

silakka+na : silako+i+na naveta+lla : naveto+i+lla karahka+na : karahko+i+na kämmekkä+ä : kämmekö+i+hin uuttera+a : uutter+i+a vetelä+nä : vetel+i+nä

Loppu-A vaihtuu monikon i:n edellä O:ksi, jos sen edellä on sanavartalossa <geminaatta tai konsonanttiyhtymä (paitsi -mp-).

Muunlaiset tähän ryhmään kuuluvat nominit eriytyvät sanaluokan mukaan siten, että suurin osa adjektiiveista käyttäytyy kohdan 1 mukaan (vaihtelu A : Ø) ja substantiivit sijoittuvat kohtaan 2 (vaihtelu A : O).

Esim. avara : avar+i+lla mutta tavara : tavaro+i+lla; katala, matala : katal+i+a, matal+i+a mutta sairaala, rakkula : sairaalo+i+ta, rakkulo+i+ssa; ihana+lla : ihan+i+lla mutta ikkuna+lla : ikkuno+i+lla; typerä+ä : typer+i+ä mutta ympyrä+ä : ympyrö+itä.

Pitkään vokaaliin päättyvät vartalot

Vaihtelu VV : V

maa+ta : ma+i+ta : ma+inen pää+tä : pä+i+tä : (itse)pä+inen pyy+llä : py+i+llä ahnee+n : ahne+i+den takaa+mme : taka+isi+mme vapaa+ssa : vapa+i+ssa kaunii+ta : kauni+i+ta

Sanavartalon pitkä loppuvokaali vaihtuu i:n edellä lyhyeksi.

Huomattakoon, että sanavartalon pitkä i vaihtuu lyhyeksi monikon i:n edellä, mutta superlatiivissa i:n edellä on -e, esim. kaunii+n : kauni+i+den : kaune+in, alttii+na : altti+i+na (mon.) : altte+in.

Pitkään i:hin loppuvia verbivartaloita ei yleiskielessä ole.

uo, yö, ie -loppuiset vartalot

Vaihtelut uo : o, ie : e, yö : ö

suo+ta  :  so+i+ta   :  so+inen
nuo	:  no+i+ta
vie+n	:  ve+i+n    :  ve+isi+n
tie+n	:  te+i+den
lyö+n	:  lö+i+n    :  lö+isi+n
työ+tä	:  tö+itä

Vartalonloppuisen <väljenevän diftongin tilalla on i:n edellä o, e, ö.