2.4.1 Nominien
taivutustyypit
Tällä sivulla:
Yleistä | Nominatiivin
lopussa -O, -U, -A | Nominatiivin lopussa -i
| Nominatiivin lopussa -e | Nominatiivin lopussa konsonantti
Nominien jaottelun lähtökohtana on tässä yksikön >nominatiivi, jota käytetään myös
sanakirjoissa hakumuotona. Useimmiten yksikön nominatiivi on samanlainen kuin <sanavartalo, esim. talo : talo+n : talo+a. Nomineilla
voi yksikön nominatiivin ohessa (esim. käsi) olla seuraavanlaisia vartaloita:
vahva ja heikko <vokaalivartalo (esim. käte+nä,
käde+n), <konsonanttivartalo (esim. kät+tä)
sekä >monikkovartalo (esim. käs+i+ä).
Kun nominatiivin lopussa on -O, -U, -A (isot kirjaimet tarkoittavat
tässä ns. arkkifoneemeja*),
sanavartalo on samanlainen kuin nominatiivi, esim. talo : talo+n : talo+na : talo+a.
Tähän ryhmään kuuluu suurin osa suomen kielen nomineista.
Esimerkkejä:
talo : talo+n : talo+a
pöllö : pöllö+n : pöllö+ä
satu : sadu+n : satu+a (huom. <astevaihtelu)
pyry : pyry+n : pyry+ä
matala : matala+n : matala+a
kynttilä : kynttilä+n : kynttilä+ä
Useimpien i-loppuisten nominien sanavartalo on samanlainen kuin
yksikön nominatiivi (esim. tunti : tunni+n, huom. astevaihtelu).
Lisäksi on kolmenlaisia i-loppuisia nomineja, joiden
taivutusvartalossa on -e, esim. 1) kivi : kive+n, 2) kieli : kiele+n
ja 3) vesi : vede+n.
tunti-nominit
Sanavartalo on samanlainen kuin yksikön nominatiivi, esim.
tunti : tunti+a
lasi : lasi+na
kaappi : kaapi+ssa (huom. astevaihtelu)
appelsiini : appelsiini+lla
kivi-nominit
Sanavartalo päättyy -e:hen; konsonanttivartaloa ei ole. Esim.
kivi : kive+n : kive+ä
mäki : mäke+nä : mäe+llä (huom. astevaihtelu)
lahti : lahde+n : lahte+en (huom. astevaihtelu)
kieli-nominit
Vokaalivartalo päättyy -e:hen; sanoilla on lisäksi
konsonanttivartalo. Esim.
kieli : kiele+n : kiel+tä
ääni : ääne+llä : ään+tä
saari : saare+n : saar+ta
vesi-nominit
Nominatiivin lopussa on -si, vahvan vokaalivartalon lopussa -te.
Lisäksi sanoilla on konsonanttivartalo. Esim.
vesi : vede+n : vete+nä : vet+tä
käsi : käde+n : käte+nä : kät+tä
hirsi : hirre+n : hirte+nä : hirt+tä
(Huom. astevaihtelu.)
Kivi-nominit (148), kieli-nominit (76) ja vesi-nominit
(44) ovat nykykielessä epäproduktiiveja: uusia sanoja ei tule näihin ryhmiin.
(Sulkeissa olevat luvut ilmoittavat, kuinka monta sanaa tyyppiin kuuluu Suomen kielen
käänteissanakirjassa).
Sen sijaan tunti-nominien (8 559) ryhmä kasvaa nopeasti, koska
valtaosa kieleen tulevista uusista sanoista asettuu juuri tähän tyyppiin, esim.
greippi,
kiivi, meikki, teippi, tiimi.
Nominit, joiden nominatiivin lopussa on -e, ovat kahdentyyppisiä. Vene-nominit
taipuvat venee+n, venet+tä; niiden vokaalivartalonlopussa on -ee ja niillä
on konsonanttivartalo. Nalle-nominit taipuvat nalle+n, nalle+a; niiden
sanavartalo on samanlainen kuin yksikön nominatiivi.
vene-nominit
Nominatiivissa on <jäännöslopuke,
vokaalivartalon lopussa -ee; lisäksi sanoilla on konsonanttivartalo, joka loppuu
t:hen. Esim.
vene : venee+n : venet+tä
amme : ammee+n : ammet+ta
herne : hernee+n : hernet+tä
lude : lutee+n : ludet+ta (huom. astev.)
liikenne : liikentee+n : liikennet+tä (huom. astev.)
Nykysuomen sanakirja mainitsee n. 1 200 vene-tyypin nominia, mutta
niitä on enemmän. Tyyppi on produktiivinen; ryhmään syntyy koko ajan uusia sanoja,
sillä uusia e-johdoksia muodostetaan jatkuvasti, esim.
huume, hävite, keite,
kiinnite, puriste, päihde, räjähde.
nalle-nominit
Sanavartalo on samanlainen kuin yksikön nominatiivi. Tyypin
tuntomerkkinä on muuttumaton -e, joka säilyy jopa monikon i:n edellä.
Esim.
nalle : nalle+n : nalle+a : nalle+i+lla
nukke : nuke+n : nukke+a (huom. astev.)
Kalle : Kalle+n : Kalle+a
psyyke : psyyke+n : psyyke+ä
Sanat kolme ja itse kuuluvat tähän ryhmään, mutta niiden
nominatiivissa on jäännöslopuke.
Nykysuomen sanakirja mainitsee 68 nalle-tyypin nominia, mutta
niitä on nykyään enemmän, sillä kieleemme omaksutaan jonkin verran vieraista
kielistä uusia e-loppuisia sanoja, ja ne asettuvat juuri tähän ryhmään, esim. college,
joule, mobile, single.
Konsonanttiloppuisista nomineista erotetaan tässä seuraavat
taivutustyypit: 1) ihminen : ihmise+n : ihmis+tä, 2) ajatus : ajatukse+n :
ajatus+ta, 3) taivas : taivaa+n : taivas+ta, 4) hyvyys : hyvyyde+n :
hyvyyte+nä : hyvyyt+tä : hyvyyks+i+ä, 5) avain : avaime+n : avain+ta, 6) työtön
: työttömä+n : työtön+tä, 7) askel : askele+n : askel+ta, 8) lyhyt :
lyhye+n : lyhyt+tä sekä 9) mies : miehe+n : mies+tä ja kevät : kevää+n
: kevät+tä.
ihminen-nominit
Nominatiivin lopussa on -nen, vokaalivartalon lopussa -se ja
konsonanttivartalon lopussa -s. Esimerkkejä:
ihminen : ihmise+n : ihmis+tä
nainen : naise+lla : nais+ta
Nykysuomen sanakirjassa mainitaan runsaat 7 300 tällaista nominia, mutta
esim. uusia -inen-johdoksia syntyy kieleen jatkuvasti.
ajatus-nominit
Vokaalivartalon lopussa on -kse, konsonanttivartalo on samanlainen
kuin yksikön nominatiivi. Esimerkkejä:
ajatus : ajatukse+n : ajatus+ten
hallitus : hallitukse+n : hallitus+ta
jänis : jänikse+n : jänis+tä
vihannes : vihannekse+n : vihannes+ta
kolmannes : kolmannekse+n : kolmannes+ta
taivas-nominit
Vokaalivartalon lopussa on pitkä vokaali, konsonanttivartalo on
samanlainen kuin yksikön nominatiivi. Esimerkkejä:
taivas : taivaa+n : taivas+ta
oppilas : oppilaa+n : oppilas+ta
valmis : valmii+na : valmis+ta
kirves : kirvee+n : kirves+tä
ryväs : rypää+n : ryväs+tä (huom. astev.)
hyvyys-nominit
Vokaalivartalon lopussa on -te (-de), konsonanttivartalon
lopussa -t, monikon i:n edellä on -ks. Esimerkkejä:
rikkaus : rikkaude+n : rikkaute+na : rikkaut+ta
: rikkauks+i+a
ystävyys : ystävyyde+n : ystävyyte+nä : ystävyyt+tä
varkaus : varkaude+n : varkaute+na : varkaut+ta
lempeys : lempeyde+n : lempeyte+nä : lempeyt+tä
Nykysuomen sanakirjassa ajatus-nomineja on runsaat 4 000, taivas-nomineja
n. 750 ja hyvyys-nomineja (>ominaisuudennimiä)
runsaat 4 000.
Näistä taivas (taivaa+n : taivas+ta) -tyyppi on
epäproduktiivinen. Sen tyyppisiä uusia sanoja ei kieleen enää synny. Sen sijaan ajatus-
(ajatukse+n : ajatus+ta) ja hyvyys (hyvyyde+n : hyvyyte+nä : hyvyyt+tä
: hyvyyks+i+ä) -nominien lukumäärä kasvaa. Ne ovat produktiivisia.
avain-nominit
Vokaalivartalon lopussa on -me ja konsonanttivartalo on samanlainen
kuin yksikön nominatiivi. Esimerkkejä:
avain : avaime+n : avain+ta
ydin : ytime+n : ydin+tä (huom. astev.)
Ryhmää (Nykysuomen sanakirjassa noin 550) kasvattavat välinettä
ilmaisevat -in-johdokset, esim. etsin, houkutin, vaikutin, kaasutin.
työtön-nominit
Vokaalivartalon lopussa on -ttOmA, konsonanttivartalo on
samanlainen kuin yksikön nominatiivi. Esimerkkejä:
työtön : työttömä+n : työtön+tä (huom. astev.)
huoleton : huolettoma+lla : huoleton+ta
uskomaton : uskomattoma+sta : uskomaton+ta
Nykysuomen sanakirjassa on runsaat 2 100 työtön-tyypin nominia,
mutta >karitiivijohdoksella -tOn voidaan
muodostaa adjektiivi lähes kaikista substantiiveista ja -mAtOn-johtimella
verbeistä. Näin ollen tämän tyypin lukumäärää ei voida ilmoittaa täsmällisesti.
askel-nominit
Vokaalivartalon lopussa on -e, konsonanttivartalo on samanlainen
kuin yksikön nominatiivi, jonka lopussa on yleensä -el, -er tai -en:
askel : askele+n : askel+ta
kämmen : kämmene+n : kämmen+tä
manner : mantere+n : manner+ta (huom. astev.)
sävel : sävele+n : sävel+tä
auer : autere+n : auer+ta (huom. astev.)
askel-nominien ryhmään kuuluvat myös esim. sisar ja askar.
Tämän tyypin nomineja on kielessämme nykyään todennäköisesti samat noin 200 kuin
Nykysuomen sanakirjassa. Niistä osa ei kuulu enää nykykielen sanastoon, ja tyyppi on
täysin epäproduktiivinen.
lyhyt-nominit
Vokaalivartalon lopussa on -Ue, konsonanttivartalo on samanlainen
kuin yksikön nominatiivi. Näitä on Nykysuomen sanakirjassa 43. Tyyppi on
epäproduktiivinen.
lyhyt : lyhye+n : lyhyt+tä
ohut : ohue+na : ohut+ta
olut : olue+ssa : olut+ta
airut : airue+n : airut+ta
mies- ja kevät-nominit
Mies-nominin vokaalivartalon lopussa on -he, kevät-nominin
vokaalivartalon lopussa -ää. Kummankin konsonanttivartalo on samanlainen kuin
yksikön nominatiivi.
mies : miehe+n : mies+tä
kevät : kevää+llä : kevät+tä
|