1.3.2 Artikulaatiopaikka

Yleistä

Suuväylässä on seuraavat tärkeät osat: 1) huulet (labia), 2) hampaat (dentes), 3) hammasvalli (alveolum), 4) kitalaki eli suulaki (palatum), 4a) kova kitalaki (palatum durum), 4b) kitapurje (velum), 5) kitakieleke (uvula), 6) nielu (farynks), 7) äänirako (glottis), 8) kielen kärki (apeks), 9) kielen lapa (korona), 10) kielen laiteet (latera), 11) kielen selkä (dorsum), 12) kielen tyvi (radiks).

Kuva: Artrtikulaatiovyöhykkeet

Äänteitä nimitetään näiden artikulaatiovyöhykkeiden mukaisilla nimillä. Näin voidaan erottaa seuraavat äänneryhmät: labiaalit, dentaalit, alveolaarit, palataalit, uvulaarit, faryngaalit ja glottaalit (laryngaalit).

(Ääniesimerkit kuuluvat tässä kielittäin, eri järjestyksessä kuin esimerkkisanat ovat tekstissä.)

Labiaalit

Labiaali on äänne, joka ääntyy huulilla, esim. p sanassa pallo ja m sanassa mummo sekä v esim. sanassa vauva. Bilabiaali ääntyy ala- ja ylähuulen välissä (p, b, m), dentilabiaali ääntyy yläetuhampaiden ja alahuulen välissä (v, f).

Vokaali on labiaalinen, jos se ääntyy huulet >pyöreinä; o, u, y ja ö ovat labiaalivokaaleja. Muunlaiset vokaalit ovat illabiaalivokaaleja.

Dentaalit

Dentaali on äänne, joka ääntyy niin, että kielen kärki (apeks) artikuloi etuhampaita tai ikeniä vasten, esim. ensimmäinen äänne englannin sanoissa thin ja this.

Suomen dentaalit ovat t, d, s, n, l ja r.

Alveolaarit

Alveolaari on äänne, joka ääntyy niin, että kielen kärki (tai lapa) artikuloi hammasvallia eli alveoleja vasten, esim. ensimmäinen äänne englannin sanoissa toe, no, do. Alveolaarit voidaan jakaa pre-, medio- tai postalveolaareihin sen mukaan, artikuloiko kieli alveolien eli hammasvallin etuosaa, keskiosaa vai takaosaa vasten.

Esim. suomen t on tavallisesti prealveolaari, tuttava, tarttua; suomen d, l, n ovat medioalveolaareja, duuri, laulu, nenä. Esimerkiksi ensimmäiset äänteet englannin sanoissa ray, shy ovat postalveolaareja.

Palataalit

Palataali on äänne, joka syntyy kielen selän ja palatumin (kovan kitalaen) tai velumin (pehmeän kitalaen eli kitapurjeen) välissä. Palataalit voidaan jakaa pre-, medio- tai postpalataaleihin sen mukaan, syntyvätkö äänteet kitalaen ja kielenselän etuosassa, keskiosassa vai takaosassa.

Suomen kielen palataalit ovat j, k ja h (äng).

Esimerkiksi ensimmäinen äänne englannin sanoissa you, king tai suomen sanoissa juna, kissa ovat prepalataaleja. Ensimmäinen äänne englannin sanassa core ja suomen sanassa kassa ovat mediopalataaleja. Sanansisäinen konsonantti suomen sanassa langat on postpalataali.

Velaarit

Eurooppalaisten kielten fonetiikassa puhutaan palataateista ja velaareista. Velaari on äänne, joka syntyy kielen selän takaosan ja velumin (pehmeän kitalaen eli kitapurjeen) välissä. Esim. ensimmäinen äänne englannin sanassa cast ja viimeinen äänne englannin sanassa sing sekä sanansisäinen konsonantti suomen sanassa tango ovat velaareja.

Uvulaarit

Uvulaari on äänne, joka syntyy uvulan (kitakielekkeen) avulla. Esimerkiksi arabian q ja ranskan sekä pohjoissaksan r ovat uvulaareja.

Faryngaali on äänne, joka syntyy kielen tyven (radiks) ja nielun takaseinämän välissä; esim. arabian ns. emfaattiset konsonantit.

Glottaalit

Glottaali (laryngaali) on äänne, joka ääntyy ääniraossa eli glottiksessa, esim. h sanoissa ahead (englanti), gehoben (saksa), halpa, piha (suomi). Glottaali on myös se äänne, joka ääntyy esim. suomen ilmauksissa [anna' 'olla] ja [avaa' 'ovi] (merkitty esimerkeissä heittomerkillä; ks. >loppukahdennus).

Äänteet, jotka äännetään samalla artikulaatiopaikalla, ovat keskenään homorgaanisia.