1.4 Kielten foneemisysteemeistä
Tällä sivulla:
Yleistä | Kielten
konsonanttisysteemit | Kielten vokaalisysteemit
|  Ääniesimerkit (merkitty tekstissä
vihreällä)
Yleistä
Kun puhutaan jonkin kielen vokaali- tai konsonanttifoneemeista,
tarkastellaan vain sellaisia ominaisuuksia, joita tarvitaan erottamaan toisistaan sen
kielen foneemit eli merkityksiä erottavat yksiköt. Foneemi voi
reaalistua erilaisina äänteinä erilaisissa äänneympäristöissä. Esimerkiksi
erilaiset s-äänteet saksan sanoissa Klasse,
sehen,
Stein edustavat
vain yhtä, /s/-foneemia. Tärkeätä on muistaa, että eri kielissä käytetyt samat
kirjainmerkit eivät useinkaan tarkoita samanlaisia äänteitä.
Eri kielissä on käytössä erilainen määrä foneemeja. Mitä pienempi
foneemisysteemi on, sitä suurempi on yksittäisten foneemien liikkumavara, ja ne voivat
siis reaalistua hyvin erilaisina äänteinä. Tärkeintä on, että ero muihin foneemeihin
säilyy. Käytännössä siis tällaisessa systeemissä foneemeilla on useita erilaisia <allofoneja,
jotka voivat kuulostaa hyvinkin erilaisilta.
Kielten konsonanttisysteemit vaihtelevat alle kymmenestä
neljäänkymmeneen konsonanttiin. Esimerkiksi kaukasialaisissa kielissä on käytössä 40
konsonantin systeemejä. Noin 30 konsonanttia on esimerkiksi tšekin, kreikan,
unkarin, arabian ja puolan kielissä. Ruotsin, serbokroatian ja portugalin kielissä
konsonantteja on noin 20.
Suomen kielessä on vain 13 >konsonanttifoneemia,
ja jos uusissa lainasanoissa esiintyvät marginaalisetkin konsonantit lasketaan mukaan,
konsonantteja on 17.
Maailman kielten pienin mahdollinen vokaalijärjestelmä sisältää
eräiden tutkijoiden mukaan vain kaksi vokaalifoneemia. Tällaisessa järjestelmässä
siis kaksi vokaalia on keskenään oppositiossa: jos toinen vaihdetaan toiseen, sanan
merkitys muuttuu.
Enemmän on kuitenkin kieliä, joissa on kolmen vokaalin systeemi.
Tällaisia ovat esim. eskimo, arabia ja persia:
Tavallisin maailman kielissä on viiden vokaalin systeemi. Tällainen on
esim. venäjässä, espanjassa, nykykreikassa, serbokroaatissa ja japanissa, samoin suomen
sukukielistä mm. mordvassa:
Esimerkiksi kiinan kielessä on kuusi vokaalia, italiassa seitsemän.
Suomessa on kahdeksan >vokaalifoneemia, samoin puolassa.
On kieliä, joissa on vielä enemmän vokaaleja: 9–11 vokaalin systeemi on esim.
tanskassa, ruotsissa sekä suomen sukukielistä mm. virossa. Ranskassa on jopa 15
vokaalifoneemia, joista 11 on oraali- ja neljä nasaalivokaalia (ks. <vokaalien artikulaatiotapa). Mitä
enemmän kielessä on foneemeja, sitä vähemmän jää tilaa allofoniselle vaihtelulle.
|