Etusivu Sisällys Hakemisto

Äänneoppi

Muoto-oppi Lauseoppi <Edellinen Seuraava>

2.3.1 Taipumiseen perustuva sanaluokkajako

Tällä sivulla:
Yleistä | Nominit | Verbit | Partikkelit

 

Yleistä

Taipumisen perusteella eli morfologisin perustein suomen sanat voidaan jakaa kolmia:

1) nominit
2) verbit
3) partikkelit

Nominit ja verbit ovat taipuvia, partikkelit taipumattomia sanoja.


Nominit

Nominit ovat sanoja, jotka taipuvat >sijamuodoissa ja >omistusmuodoissa. Nominien taivutusta sanotaan deklinaatioksi. Verbien taivutusta sanotaan konjugaatioksi.

Suomessa käytetään sekä nominien että verbien taivutuksessa <suffiksien avulla rakentuvia taivutusmuotoja. Esimerkkejä nominien taivutuksesta: kirja : kirja+n : kirja+ssa : kirjo+i+ssa : kirjo+i+ssa+ni.


Verbit

Verbit ovat sanoja, jotka taipuvat >persoona- eli finiittimuodoissa. Myös >passiivimuodot ovat persoonamuotoja. Verbien taivutusta sanotaan konjugaatioksi. Esimerkkejä persoonamuodoista: tule+n : tul+isi+t : tul+la+an : tul+ta+koon.

Verbeillä on myös >nominaali- eli infiniittimuotoja: >infinitiivejä ja >partisiippeja, esim. luke+a : luki+e+ssa : luke+ma+an : luke+va : lue+tta+va : luke+nut : lue+ttu.

Nominaalimuodot ovat taivutukseltaan nomineja mutta käyttäytyvät lauseessa sekä nominien että verbien tavoin.

Ne esiintyvät samoina >lauseenjäseninä kuin nominit, esim. >subjektina, >objektina, >attribuuttina ja >adverbiaalina, mutta saavat samoja määritteitä kuin finiittimuotoiset verbit: objektin ja adverbiaalin.


Partikkelit

Partikkeleiksi on perinteisesti luokiteltu kaikki ne sanat, joilla ei ole nominin tai verbin taivutusta.

Partikkelitkaan eivät tarkkaan ottaen aina ole taipumattomia. >Adverbien joukosta löytyy runsaasti esimerkkejä useamman taivutusmuodon sarjoista, jotka perustuvat samoihin vartaloihin, esim. kauka+na : kauka+a : kaua+ksi : kaua+n.
 

2.3 Sanaluokat 2.3.1 Taipumiseen perustuva sanaluokka... Seuraava> 2.4 Nominien ja verbien ...tyypit

Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001