2.7.2.1 Johtamisen peruskäsitteitä

Tällä sivulla:
Yleistä | Kantasanat | Johtimet | Johdokset

Yleistä

Johtamisessa muodostetaan kantasanasta uusi sana johtimen avulla. Johdin on <suffiksi, jonka avulla sanavartalosta muodostetaan uusi sanavartalo. Johdettua sanaa kutsutaan johdokseksi. Suomessa johdin liittyy sanavartaloon <ennen taivutuspäätteitä ja liitepartikkeleja, esim. osta+ja+lle+kin.

Kantasanat

Sitä sanaa, josta johdos on muodostettu johtimen avulla, kutsutaan kantasanaksi. Kantasana voi olla joko johtamaton tai johdettu. Kantasanan ja johdoksen välillä on johtosuhde (->). Esim.

onni   -> onne+ton    -> onne+ttom+uus
lentää -> lennä+ttä+ä -> lennä+t+in
heikko -> heikke+ne+e -> heike+n+tä+ä

Kun päätteet, tunnukset ja johtimet on erotettu, sanasta jää jäljelle kanta. Edeltävissä esimerkeissä kantoja ovat seuraavassa lihavalla merkityt osat: onne+ttom+uus, lennä+t+in, heike+n+tä+ä.

Kanta ei ole aina samannäköinen kuin kantasanan vartalo. Joskus kannan merkitys on tuntematon, esim. hytty+nen.

Johtamattomat ja yhdistämättömät kantasanat ovat perussanoja. Äskeisissä esimerkeissä niitä ovat onni, lentää ja heikko.

Perussanoista monet ovat ikivanhoja*, eikä niiden syntyä voi selvittää. Kielen keskeinen sanasto säilyy parhaiten. Esimerkiksi suomen sanat päivä, appi; elää, kuolla kuuluvat kielen vanhimpaan tunnettuun kerrostumaan; ne näyttävät juontuvan kantauralista* saakka.

On myös sellaisia perussanoja, jotka nykyisen levikkinsä perusteella näyttävät huomattavasti nuoremmilta.

Uusia perussanoja tulee kieleen myös lainattaessa*. Esim. mesi, orpo, sata ovat vanhoja indoeurooppalaisia* lainoja. Itämerensuomalaisiin* kieliin on tullut sanoja myös balttilaiselta* taholta, esim. meri, hammas, reisi, heimo. Erityisen runsaasti on omaksuttu germaanisia* lainoja, esim. aalto, ranta, kehto, nauta, hallita. Myöhemmin suomeen on omaksuttu lainoja myös slaavilaiselta* taholta, esim. pappi, risti, lusikka, ja ruotsista*, esim. haavi, ranta, sakset, tuoli.

Sanojen alkuperän tutkimusta sanotaan etymologiaksi*.

Johtimet

Johdinten runsaus on suomen kielen luonteenomaisia piirteitä. Suomessa on kaikkiaan noin 140 nomininjohdinta, noin 60 verbinjohdinta sekä noin 20 partikkelinjohdinta.

Johtimet voivat olla rakenteeltaan joko yksinkertaisia, esim. jää+tä+ä, tai yhdysperäisiä, esim. jää+ty+ä (tä + y).

Kannan ja johtimen raja ei ole aina selvä. Johtimen alkuvokaali on usein korvannut kannan loppuvokaalin, esim.

leip+o+a   <- leipä
luk+ais+ta <- luke-

Jonkin verran on jopa syntynyt uusia johtimia niin, että alkuaan kantasanan vartaloon kuulunut osa on muuttunut johtimen osaksi. Tämä ilmiö on sekreetiota eli lohkosyntyisyyttä. Esim.

jalo+sta+a  (vrt. kaunis+ta+a)
talve+hti+a (vrt. kiire(h)+ti+ä)

Johdin saattaa muuttaa vartalon <sanaluokkaa. Esim.

tule+minen     (verbistä substantiivi)
taikina+mainen (substantiivista adjektiivi)
nopea+sti      (adjektiivista adverbi)

Toisaalta sanaluokka voi pysyä samana, mutta johdin lisää oman merkityksensä vartalon merkitykseen. Esim.

kirja+nen      'pieni kirja'     (>deminutiivinen)
suure+hko      'melko suuri'     (>moderatiivinen)
myy+skentele+e 'myy toistuvasti' (>frekventatiivinen)

Jonkin verran on myös synonyymisia* johtimia: samanmerkityksisiä johdoksia muodostetaan useilla eri johtimilla. Esimerkkejä eräistä >teon sekä >teon tuloksen tai kohteen nimen johtimista:

-O    aj+o, heitt+o, syött+ö, vet+o; men+o, tul+o, pan+o
-U    juoks+u, kylp+y, pes+u; maks+u, naur+u
-Us   helpot+us, punerr+us, varust+us
-ntA  hanki+nta, kosi+nta; hauku+nta, kellu+nta; arvo+nta

Johdokset

Johdokset jakautuvat kantasanan sanaluokan sekä syntyneen johdoksen sanaluokan perusteella neljään pääryhmään seuraavasti:
 

	NOMINIT	VERBIT
DENOMINAALISET (nominikantaiset)	ilo+inen, koiv+ikko, mummo+la, syvä+nne	pehme+ne-, kala+sta-, ilo+stu-
DEVERBAALISET (verbikantaiset)	laula+ja, kytk+in, valmist+us, est+e	ava+utu-, laul+ele-, tek+aise-

Takaperojohdossa (retrogradisessa derivaatiossa) luodaan johdoksen pohjalta uusi kantasana. Esim.

riehaantua  -> rieha  (vrt. riita  -> riitaantua)
ärsyttää    -> ärsy   (vrt. löyly  -> löylyttää)
tarrata     -> tarra  (vrt. hyrrä  -> hyrrätä)

Viime vuosina on syntynyt erityisesti seuraavantyyppisiä <yhdysverbejä takaperojohdon tietä:

aivopesu -> aivopestä, kantaesitys  -> kantaesittää
koeajo   -> koeajaa,   kuivatislaus -> kuivatislata

Suomessa johtaminen on rekursiivista, eli johdokset saattavat sisältää useita johtimia peräkkäin. Esim.

tie -> tietää -> tieto -> tiedostaa -> tie+d+o+sta+maton
perä -> peräkkäin -> peräkkäinen -> perä+kkä+is+yys