2.7.1 Yhdistäminen
Tällä sivulla:
Yleistä | Erityiset
yhdyssanamuodot | Yhdyssanojen
epäitsenäiset alkuosat | Alisteiset yhdyssanat
| Rinnasteiset yhdyssanat | Yhdysverbit
Yhdistäminen on >johtamisen ohella toinen
sananmuodostuksen keinoista. Yhdyssanan osia nimitetään yhdysosiksi.
Yhdysosien keskinäinen suhde on tavallisesti sellainen, että alkuosa määrittää
jälkiosaa, esim. kirja+kauppa. Alkuosa (kirja-) on määriteosa
ja jälkiosa (-kauppa) perusosa. Kaksiosaisiksi jäsentyvät myös
sellaiset monijäseniset yhdyssanat kuin
maaliin|tulo||aika,
yli|oppilas||tutkinto|||lauta|kunta
Yhdysosat voivat olla >perussanoja,
esim. kivi+kausi, maa+pallo, >johdoksia, esim. kirjoitus+pöytä,
avanto+uinti, yhdyssanoja, esim. rautatie+liikenneverkko, tai näiden
yhdistelmiä.
Alkuosa voi olla nominatiivissa tai genetiivissä, esim. rahti+asema,
uinti+paikka; pojan+poika, työn+välitys. Yhdyssanojen nominatiivi- ja
genetiivialkuisuudessa on jonkin verran horjuntaa, esim.
alue+luovutus – alueen+luovutus
syöpä+tutkimus – syövän+tutkimus
Alkuosa voi olla myös paikallissijassa tai jossakin muussa sijassa
etenkin >teonnimi- ja >tekijännimiloppuisissa yhdyssanoissa. Esim.
maalta+muutto, kaupungissa+kävijä, kädestä+ennustaja
takaa-ajo, ylioppilaaksi+tulo, kaksin+taistelu
(Ks. yhteen ja erikseen kirjoittamista kielenhuollon* kannalta.)
Muutamilla sanoilla on erityinen yhdyssanamuoto (casus componens), jota
käytetään vain yhdyssanan alkuosanana mutta ei milloinkaan itsenäisenä sanana.
Tärkeimmät tyypit:
1) -nen-loppuisista sanoista käytetään yhdyssanamuotona s-loppuista
<konsonanttivartaloa. Esim.
koululais+kuljetus, munuais+sairaus, vanhenemis+ilmiö
Pylkkäs-vainaja, Suhos-kvartetti
Eräillä muillakin sanoilla on s-loppuinen yhdyssanamuoto. Esim.
herras+mies, pappis+sääty, porvaris+koti, saarnas+tuoli
2) Muutamilla A-loppuisilla sanoilla on o- tai i-loppuinen
yhdyssanamuoto, joka esiintyy vain eräissä vanhastaan vakiintuneissa yhdyssanoissa.
Esim.
aito+vieri (vrt. aita+juoksu), jalko+pää (vrt. jalka+pöytä)
siko+tauti (vrt. sika), seko+päinen (vrt. seka)
huhti+kuu (vrt. huhta), lehmi+savu (vrt. lehmä)
sisi+kunta (vrt. sisä)
3) Eräillä numeraaleilla on erityinen yhdyssanamuoto:
kolmi+kulmainen, neli+vuotias, seitsen+kerroksinen
kymmen+luku
4) Loppu-i voi joskus heittyä alkuosasta:
aikakaus+lehti, pien+viljelijä, suur+juhla, täys+osuma
Yhdyssanojen alkuosana voi olla prefiksin eli etuliitteen kaltainen aines,
jota ei juuri tavata itsenäisenä ja joka osoittaa sijainti- yms. suhteita tai kieltoa.
Tällaisia alkuosia ovat suomessa mm. seuraavat:
epä- (epäselvä, epäluuloinen), etä- (etäpesäke, etäpääte)
haja- (haja-asutus, hajaääni), liki- (likiarvo, likimain)
oiko- (oikotie, oikosulku)
Eräät >deverbaaliset -mA-
ja in-johdokset esiintyvät niin ikään pelkästään yhdyssanojen alkuosina,
esim.
asuma-alue, puima+kone, uima+paikka;
asuin+huone, kuolin+hetki, leivin+uuni, olin+paikka
Esimerkiksi puna+tulkku hahmottuu selvästi yhdyssanaksi, vaikka
jälkiosaa tulkku ei tunneta erillisenä sanana eikä sillä ole
"merkitystä". Sama koskee yhdyssanojen raas+tupa ja van+hurskas
alkuosia.
Yhdysnominien tavallisimmassa tyypissä alkuosa määrittää
jälkiosaa. Tällaisia yhdyssanoja sanotaan alisteisiksi eli
determinatiivisiksi. Yleisimpiä yhdyssanoja suomessa ovat yhdyssubstantiivit, joiden
molemmat osat ovat substantiiveja, esim. ikkuna+lasi, liesi+tuuletin. Joissakin
tapauksissa alkuosana on adjektiivi, esim. harmaa+leppä, kevyt+maito, pikku+serkku.
Yhdysadjektiiveja on huomattavasti vähemmän. Molemmat osat voivat olla
adjektiiveja, esim. vaalean+harmaa, tumman+vihreä, tai toisena osana voi olla
substantiivi, esim. kivi+kova, peili+kirkas.
Tavallisimpia alisteisten yhdysnominien tyyppejä:
1) SUBSTANTIIVI + SUBSTANTIIVI
a) nominatiivimuotoinen substantiivi + toinen substantiivi
nukka+matto, valo+kuva, Matti-poika
pesu+pöytä, valmistus+laitos,
pankki+virkailija+perhe
b) genetiivimuotoinen substantiivi + toinen substantiivi
metsän+reuna, paikan+nimi, Topeliuksen+katu
auringon+nousu, puheen+aihe, asunnon+välitys
c) paikallissijainen substantiivi + toinen substantiivi
maahan+hyökkäys, syrjästä+katsoja,
koroillaan+eläjä
Tähän ryhmään liittyvät läheisesti yhdyssanat, joissa on adverbi +
substantiivi: poissa+olo, sisään+tulo, poikki+katu, pois+lähtö.
2) ADJEKTIIVI + SUBSTANTIIVI
a) taipuva adjektiivi + substantiivi
iso+viha (: isossavihassa)
nuori+emäntä (: nuorenemännän)
pitkä+siima (: pitkälläsiimalla)
oma+tunto (: omaantuntoon)
b) taipumaton adjektiivi + substantiivi
kevyt+viili (: kevytviiliin), kylmä+laukku,
Pohjois-Suomi
3) SUBSTANTIIVI + ADJEKTIIVI
lapsi+rakas, tuli+kuuma, vesi+selvä, viiva+suora
4) ADJEKTIIVI + ADJEKTIIVI
a) nominatiivimuotoinen adjektiivi + toinen adjektiivi
hyvä+tapainen, lyhyt+tukkainen, musta+valkoinen
paljas+jalkainen, tumma+pintainen
Tällaiset yhdyssanat voidaan jäsentää myös sanaliittojen hyvä
tapa, lyhyt tukka jne. johdoksiksi.
b) genetiivimuotoinen adjektiivi + toinen adjektiivi
huonon+näköinen, pahan+hajuinen, tumman+punainen
5) PRONOMINI + ADJEKTIIVI
a) nominatiivimuotoinen pronomini+ adjektiivi
minä+keskeinen, joka+öinen, moni+kerroksinen,
eri+pituinen
b) genetiivimuotoinen pronomini + adjektiivi
monen+laatuinen, sen+hetkinen, saman+näköinen,
tämän+tyyppinen
6) NUMERAALI+ ADJEKTIIVI
viisi+vuotias, kymmen+kertainen, kolmi+osainen
Yhdysnominien (yhdyssubstantiivien ja yhdysadjektiivien) tavallisimmassa
tyypissä alkuosa määrittää jälkiosaa. Toisessa tyypissä yhdysosat ovat rinnasteiset
(kumpikaan ei määritä toista). Tällaisia yhdyssanoja sanotaan kopulatiivisiksi. Niitä
on vähemmän kuin determinatiivisia eli alisteisia yhdyssanoja. Esim.
kirjailija-kääntäjä, suomalais-ruotsalais-saksalainen
jompi+kumpi, maa+ilma, edes+takaisin
Yhdysverbejä on suomessa vähän, esim. irti+sanoa, alle+kirjoittaa,
yllä+pitää; sala+ojittaa, valo+kuvata. (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)
Yhdysverbit ovat kuitenkin jonkin verran lisääntyneet viime aikoina, kun
yhdyssubstantiiveista on laajemmin ruvettu >johtamaan
verbejä seuraavaan tapaan:
kanta+esitys -> kanta+esittää
kesto+päällyste -> kesto+päällystää
|