2.7.2.3 Verbijohdosten merkitysryhmiä

Yleistä

Suomessa on noin 60 <verbien johdinta. Seuraavassa niistä esitellään 29 eli noin puolet. (Isot kirjaimet ovat arkkifoneemeja*.) Verbijohdokset ryhmitellään usein viiteen ryhmään. Yhdistävänä tekijänä ovat yhteiset johdinainekset ja johdosten keskenään samantapainen merkitys. (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)

Kausatiiviset ja faktiiviset johdokset

Kausatiivi- eli aiheutusverbit ilmaisevat sen aiheuttamista, mitä kantasana tarkoittaa, esim. alentaa 'aiheuttaa, että alenee', pudottaa 'aiheuttaa, että putoaa', päästää 'aiheuttaa, että pääsee'. Kausatiivijohdosten kantasanana on usein verbi.

Kausatiiviverbien alalajina voidaan erottaa kuratiivi- eli teettoverbit. Kuratiivijohdokset ilmaisevat sen teettämistä, mitä kantasana ilmaisee, esim. luettaa 'panna joku lukemaan'.

Faktiiviverbit ilmaisevat siksi tai sellaiseksi tekemistä, mitä kantasana tarkoittaa, esim. mustata 'tehdä mustaksi', suurentaa 'tehdä suure(mma)ksi', vakioida 'tehdä vakioksi'. Ne voivat ilmaista myös sen tekemistä, mitä kantasana tarkoittaa, esim. munia 'saada aikaan munia'. Faktiivijohdosten kantasanana on tavallisesti nomini, ja usein näillä denominaaleilla on muita kielenkäytön tarpeista tai kantasanan merkityssisällöistä määräytyviä lisämerkityksiä, esim. essentiaalinen*, instruktiivinen*, instrumentatiivinen*, kaptatiivinen* tai privatiivinen* merkitys.

Kausatiivi- ja faktiivijohtimiin kuuluu tavallisesti osana -tA:

-tA alen+ta-, pääs+tä-; jää+tä-, kaunis+ta-, suomalais+ta- -ttA eksy+ttä-, kasva+tta-; helpo+tta-, koulu+tta-, pako+tta- -(i)stA avu+sta-, jalo+sta-, vahv+ista-; asu+sta-, tunn+ista- -ntA jälje+ntä-, suome+nta-, täyde+ntä- -(O)ittA haav+oitta-, laud+oitta-, vier+oitta-; nim+ittä-, tul+itta- -UttA aivast+utta-, epäil+yttä-, naris+utta-, vapis+utta- -UUttA hät+yyttä-, nöyr+yyttä-, orj+uutta- -A (: t) halu+a+a (halut+koon), melu+a-, noke+a-, tuho+a-

-OittA-johtimen kanta on -A-loppuinen, esim. laina > lainoittaa, hedelmä > hedelmöittää. Tämän ryhmän johdoksiin kuuluu myös eräitä vakiintuneita, vanhahtavia ja ylätyylisiä sanoja, esim. innoittaa, kirvoittaa, velvoittaa, virvoittaa.

-UUttA-johdosten kantasanat ovat -A-loppuisia (esim. hätä, nöyrä, orja). Sen sijaan esim. johdosten hälyttää, kouluttaa, kesyttää kantasanat päättyvät -U:hun.

Refleksiiviset, passiiviset ja translatiiviset johdokset

Refleksiiviverbit ovat tavallisesti <deverbaalisia. Ne ilmaisevat subjektin toimintaa, joka kohdistuu subjektiin itseensä. Esim. antautua (vrt. antaa), peseytyä (vrt. pestä), riisuutua (vrt. riisua).

Merkitykseltään passiiviset verbit ovat deverbaalisia. Ne ilmaisevat tapahtumista, joka kohdistuu subjektin tarkoitteeseen sen itse olematta toiminnassa mukana. Esim. estyä (vrt. estää), kaatua (vrt. kaataa), näkyä (vrt. nähdä).

Translatiiviverbit ovat denominaalisia. Ne ilmaisevat siksi tai sellaiseksi tulemista, mitä kantasana tarkoittaa. Esim. huonota (: huonone-) 'tulla huono(mma)ksi', imeltyä 'tulla imeläksi', selvitä (: selviä-) 'tulla selväksi'.

Refleksiivi-, passiivi- ja translatiivijohdinten osana on tavallisesti U:

-U est+y-, jatk+u-, käänt+y-; kyps+y-, ruost+u-, tyls+y- -tU turmel+tu-; köyh+ty-, laih+tu-, nöyr+ty- -(e)htU mene+hty-; ila+htu-, umme+htu-, per+ehty-, pun+ehtu- -stU mene+sty-, pelä+sty-, viivä+sty-; hermo+stu-, viha+stu- -pU juo+pu-, el+py-, saa+pu-, syö+py-; yö+py- -UtU haara+utu-; jaka+utu-, rikko+utu-; anta+utu-, iske+yty- -V+ntU haara+antu-, jaka+antu-, rikko+ontu- -ne (: t) heikke+ne+e (heiket+köön), liike+ne-, pahe+ne- -A (: t) ero+a+a (erot+koon), laho+a-, lämpi+ä-, pehmi+ä-

-pU-johdin liittyy vain yksitavuisiin kantavartaloihin.

Frekventatiiviset ja kontinuatiiviset johdokset

Frekventatiiviverbit ilmaisevat toistuvaa, jaksoittaista tekemistä. Esim. laulella (vrt. laulaa), juoksennella (vrt. juosta). Johdinten osana on usein -ele ja -ile.

Kontinuatiiviverbit ilmaisevat jatkuvaa tekemistä. Esim. hyppiä (vrt. hypätä), aukoa (vrt. aukaista). Johdoksilla on useita eri johtimia. Deverbaaleilla on selvästi kontinuatiivinen merkitys, denominaaleilla on muitakin merkityksiä*.

Frekventatiivijohdoksia:

-ele, -ile aj+ele-, heitt+ele-, kaipa+ile; arka+ile, auto+ile- -ntele, -skele juokse+ntele-, lue+skele- -skentele ui+skentele-

-ntele-johdoksia on yleiskielessä vain kaksi: juoksentele- ja huikentele-. -skele-johdosten kantaverbi on kaksitavuinen, esim. ammuskele-, itkeskele-, kehuskele-. -skentele-johdoksia on nykykielessä puolenkymmentä kappaletta. Niitä voidaan pitää leksikaalistuneina, esim. myyskentele-, teeskentele-, työskentele-.

Kontinuatiivijohdoksia:

-i hylk+i-, hypp+i-, rep+i-; juhl+i-, kuor+i-, mun+i- -ksi kulje+ksi-, piile+ksi-, sylje+ksi- -o auk+o-, kert+o-, ratk+o; arp+o-, san+o-, taik+o- -Oi lapi+oi-, numer+oi-, emänn+öi-, ikäv+öi-, tupak+oi -(O)itse merk+itse-, palk+itse-, ahker+oitse-, ateri+oitse- -ise – AjA hum+ise – hum+aja-, jyr+ise – jyr+äjä-

Momentaaniset johdokset

Momentaaniverbit ilmaisevat yhtäkkistä tekemistä tai tapahtumista, esim. parkaista (vrt. parkua), tipahtaa (vrt. tippua). Kaikki johdokset ovat deverbaalisia. Momentaaniverbien johtimia:

-Aise halk+aise-, pes+aise-, pyyhk+äise-, tek+aise- -AhtA ist+ahta-, laul+ahta-, lenn+ähtä-, vär+ähtä- -AltA pain+alta-, pyyh+ältä-, siv+alta-

Sensiiviset johdokset

Sensiivijohdokset ilmaisevat sinä tai sellaisena pitämistä, mitä kantasana tarkoittaa. Esim. oudoksua 'pitää outona'. Tavallisimmin sensiiviverbien kantasana on adjektiivi. Sensiiviverbien johtimia:

-ksU hyvä+ksy-, oudo+ksu-, pahe+ksu- -ksi halve+ksi-, kumme+ksi-