3.1.3 Semanttiset ja syntaktiset roolit

Tällä sivulla:
Yleistä | Semanttiset roolit | Syntaktiset roolit | >Lauseenjäsennystä (mene sivulle)

Yleistä

Jo antiikista* periytyvän lauseenjäsennyksen periaatteena on ollut, että määritellään erilaisin kriteerein eri <lausekkeiden lauseenjäsenyys eli syntaktinen rooli. Perinteinen kielioppi* on rajoituksistaan huolimatta mukana tavalla tai toisella kaikissa uudemmissa kielioppimalleissa. Näissä on kuitenkin rakenteelliset ja semanttiset ilmiöt ruvettu selvemmin erottamaan toisistaan. Mutkikkaita rakenteita analysoidaan hierarkkisesti ja kaksiulotteisesti. (Hakulinen – Karlsson 1979*.)

Semanttiset roolit

Ns. dependenssikieliopissa* lauseenjäseniä kutsutaan predikaatin <argumenteiksi. Jokaisella argumentilla on verbin ilmaisemassa toiminnassa jokin rooli. Se ilmaisee esim. toiminnan tekijän, tuloksen tai paikan. Näiden ns. semanttisten roolien joukko on avoin*. Ne ovat pitkälti universaaleja*, kun taas lauserakenteet ovat kielikohtaisia. Semanttiset roolit, kuten merkitykset yleensäkin, ovat tulkinnanvaraisia.

Tavallisia semanttisia rooleja ovat esim. seuraavat:

TEKIJÄ         Äiti leipoi kakun.
KOKIJA         Pojalle kävi huonosti.
VASTAANOTTAJA  Mies sai sakot ylinopeudesta.
KOHDE          Lapsi joi maitoa.
TULOS          Pojasta tuli mies.
LÄHDE          Tytöltä heltisi nauru.
PAIKKA         Lapset ovat puistossa.
AIKA           Illalla on pimeää.
VÄLINE         Kirjoitan tietokoneella.

Syntaktiset roolit

Syntaktisen roolin määrittelemisessä viitataan sekä merkitykseen, muotoon että järjestykseen (Kieli ja sen kieliopit 1994*). Prototyyppisessä* suomen kielen lauseessa TEKIJÄN ilmaiseva lauseke on syntaktiselta rooliltaan >subjekti. Se on muodoltaan nominatiivi ja sijaitsee >predikaatin edessä. Esim. Lapset leikkivät puistossa.

KOHTEEN ilmaiseva lauseke on syntaktiselta rooliltaan >objekti. Se on muodoltaan partitiivi tai akkusatiivi ja sijaitsee predikaatin jäljessä. Esim. Tyttö luki kirjaa – kirjan.

Olla-verbin täydennys on syntaktiselta rooliltaan >predikatiivi. Sen muotona on nominatiivi, partitiivi tai genetiivi. Esim. Tuo mies on opettaja. Opettaminen on vaikeaa. Tämä takki on minun.

Muut predikaattia täydentävät lausekkeet ovat syntaktiselta rooliltaan >adverbiaaleja. Koko lausetta määrittävät lausekkeet ovat lauseadverbiaaleja. Esim. Tänään presidentti ehkä puhuu asiasta eduskunnassa.

Määritettä, joka liittyy substantiiviin ilman verbin apua, sanotaan >attribuutiksi. Esim. Naapurin auto on hieno vehje.

Perinteisen syntaktisen analyysin peruskäsitteitä ovat olleet <sanaluokat, <taivutusmuodot ja sanaluokkien pohjalta määritettävät lauseenjäsenet. Substantiivi on tyypillisesti subjektina, objektina, predikatiivina, adverbiaalina ja attribuuttina. Adjektiivi voi olla tyypillisesti attribuuttina ja predikatiivina. Finiittiverbi voi olla vain predikaattina.

Esimerkki perinteisestä lauseenjäsennyksestä:

SANA      SANALUOKKA    TAIVUTUSMUOTO   LAUSEENJÄSEN

Naapurin  substantiivi  genetiivi       attribuutti
isäntä    substantiivi  nominatiivi     subjekti
rakensi   verbi	        finiittimuoto   predikaatti
kesällä   substantiivi  paikallissija   adverbiaali
suuren    adjektiivi    akkusatiivi     attribuutti
huvilan   substantiivi  akkusatiivi     objekti
rantaan.  substantiivi  paikallissija   adverbiaali

Esimerkki hierarkkisesta lauseenjäsennyksestä:

Alisteinen lause "että eduskunta antaisi asian kehittyä sovitulla tavalla" on merkitty hallitsevan lauseen "Hallitus toivoi" jäseneksi ja lauseenvastike "asian kehittyä sovitulla tavalla" on merkitty että-lauseen jäseniksi. Sitten on eritelty niiden oma rakenne. Myös lausekkeen "sovitulla tavalla" rakenne on jäsennetty hierarkkisesti.