2.5.2.1.2 Passiivin tunnukset

Tällä sivulla:
Yleistä | Lyhempi tunnus -tA : -dA, -lA, -nA, -rA, -A | Pitempi tunnus -ttA : -tA

Yleistä

Suomen verbeillä on kaksi pääluokkaa: aktiivi ja passiivi*. Aktiivilla ei ole erityistä tunnusta. Passiivilla on <persoonapäätteen lisäksi tunnus, jolla on kaksi varianttia: lyhempi tunnus -tA ja pitempi -ttA (A on arkkifoneemi*). Tunnukset ovat <astevaihtelussa. (Ks. kirjasuomen kehitystä*.)

Tunnuksen loppu-A <katoaa imperfektin i:n edeltä muttei konditionaalin isi-tunnuksen edeltä (laulett+i+in, lauletta+isi+in).

Lyhempi tunnus -tA : -dA, -lA, -nA, -rA, -A

Lyhempää tunnusta käytetään niissä <yksivartaloisissa verbeissä, joiden vartalo loppuu pitkään vokaaliin tai diftongiin sekä kaikissa kaksivartaloisissa verbeissä, joissa se liittyy <konsonanttivanttivartaloon:

saa+ta+neen    :  saa+da+an
vie+tä+köön    :  vie+dä+än
tul+t+i+in     :  tul+la+an
men+tä+ne+en   :  men+nä+än
pur+ta+isi+in  :  pur+ra+an

Passiivin tunnus esiintyy heikkoasteisena indikatiivin preesensissä (saa+da+an, tul+la+an). Tällöin passiivin tunnuksen -t ja konsonanttivartalon loppu-t sulautuvat yhteen, niin että passiivin tunnusta edustaa vain -A, esim.

vastat+ta+koon  :  vastat+a+an
iloit+ta+ne+en  :  iloit+a+an

Pitempi tunnus -ttA : -tA

Passiivin pitempää tunnusta käytetään sellaisissa yksivartaloisissa verbeissä, joiden vartalo loppuu lyhyeen vokaaliin. Tunnus on heikkoasteinen indikatiivin preesensissä. Esim.

ote+tta+koon        :  ote+ta+an
anne+tta+ne+en      :  anne+ta+an
ymmärre+ttä+isi+in  :  ymmärre+tä+än

Verbivartaloiden loppu-A vaihtuu pitemmän tunnuksen edellä e:ksi, esim. anna+n mutta anne+taan, kirjoita+mme mutta kirjoite+taan.