|
Suomen
kielelle luonteenomaisia ovat ns. lauseenvastikkeet. Nämä rakenteet
vastaavat sisällöltään lausetta*,
mutta niiltä puuttuu keskeinen täyden lauseen tuntomerkki, <finiittimuotoinen
predikaatti. Lauseenvastikkeiden predikaatti(osa)na on verbin <nominaalimuoto.
Tässä käsitellään eräitä keskeisiä lauseenvastikkeiden tyyppejä.
(Ks. kaaviota*.)
Eri
kieliopeissa lauseenvastikkeita on nimetty yhteensä parikymmentä.
Määrä supistuu vajaaseen kymmeneen, jos kriteerinä pidetään sitä,
että jokaisella korvatun lauseen jäsenellä on oltava lauseenvastikkeessa
erityinen vastine. Tässä käsitellään seitsemää tyyppiä ja niiden
lisäksi mainitaan eräitä muita ei-finiittisiä rakenteita, joita
on pidetty lauseenvastikkeina tai joilla on eräitä lauseenvastikkeiden
ominaisuuksia. Nimitykset perustuvat merkitysnäkökohtiin, koska
muoto ei tarjoa riittäviä nimeämisperusteita.
Verkkokieliopin
täydessä versiossa on aiheesta lisäksi seuraavat jaksot:
3.8.1
Lausemaisuuden asteista
3.8.2 Referatiivinen lauseenvastike
3.8.3 Temporaalinen lauseenvastike
3.8.4 Finaalinen lauseenvastike
3.8.5 Kvantum-lauseenvastike
3.8.6 Modaalinen lauseenvastike
3.8.7 Status-lauseenvastike
3.8.8 Permissiivinen lauseenvastike
3.8.9 Muita ei-finiittisiä rakenteita
|
