|
Tämä
sivu kuuluu Verkkokieliopin esittelyversioon. Osa linkeistä toimii
vain täydessä versiossa.
Vertailuasteet
ovat <adjektiivien erikoispiirre.
Positiivi on perusaste ja ilmaisee ominaisuuden
sellaisenaan, ilman vertailua (esim. kaunis). Komparatiivi
eli voittoaste ilmaisee ominaisuuden suurempaa määrää (esim. kaunii+mpi).
Superlatiivi eli yliaste ilmaisee ominaisuuden
suurinta määrää (esim. kaune+in).
Komparaatio
on morfologiassa rajailmiö, josta ei voi sanoa, onko se taivuttamista
vai >johtamista. Vertailuasteet
voivat kaikki esiintyä samantyyppisissä yhteyksissä (esim. sain
suuren – suuremman – suurimman kalan) ja tämän mukaan
komparatiivin ja superlatiivin päätteet olisivat >johtimia.
Melko
yleisesti päätteitä nimitetään kieliopeissa myös komparatiivin ja
superlatiivin <tunnuksiksi.
Vertailuasteet
ovat erityisen tyypillisiä adjektiiveille, mutta myös eräitä <adverbeja
voidaan komparoida, esim. enemmän (positiivi paljon),
vähemmän (positiivi vähän), usein : useammin :
useimmin.
Joissakin
harvoissa tapauksissa voidaan substantiivejakin komparoida, esim.
keväällä : keväämpänä.
Tilapäisesti
voidaan substantiiveista muodostaa sellaisiakin vertailumuotoja
kuin "Kieli on ihmisessä ihmisintä ".
Komparatiivin
johdin (tai tunnus) on perusmuodossa -mpi. Taivutuksessa
se vaihtuu asuun -mpA, joka <astevaihtelussa
saa muodon -mmA . Monikon i:n edeltä loppu-A
katoaa. Esim.
| -mpi
|
ujo+mpi,
hauske+mpi, kaunii+mpi, terävä+mpi |
| -mpA
|
oudo+mpa+na,
tylse+mpä+ä |
| -mmA
|
nopea+mma+t,
syksy+mmä+llä |
| -mp
: -mm |
vakava+mp+i+a,
ohue+mm+i+lle |
Komparatiivin
suffiksin edellä kaksitavuisten vartaloiden loppu-A <vaihtuu
e:ksi, esim.
paha : pahe+mpi
kylmä : kylme+mmä+ssä
Useampitavuisten
vartaloiden loppu-A säilyy, esim.
matala : matala+mpi
väkevä : väkevä+mmi+lle
Vertailussa
komparatiivin yhteydessä käytetään kuin-konjunktiota ynnä
nominatiivia tai se, johon verrataan, korvataan partitiivilla, joka
edeltää komparatiivia. Esim.
Olen vanhe+mpi kuin sinä.
Olen sinu+a vanhe+mpi.
Superlatiivin
johdin (tai tunnus) on perusmuodossa (samoin kuin <konsonanttivartalossa) -in. Taivutuksessa
se vaihtuu asuun -impA, joka astevaihtelussa saa muodon -immA.
Monikon i:n edeltä loppu-A katoaa. Esim.
| -in |
nolo+in,
halv+in+ta, kaune+in, uskollis+in |
| -impA
|
ujo+impa+na,
kylm+impä+än |
| -immA |
suur+imma+sta,
selv+immä+llä |
| imp-
: -imm- |
tyls+imp+i+ä,
oudo+imm+i+ssa |
Superlatiivissa
tyypin kaunis : kaunii+n vartalon ii <vaihtuu e:ksi.
Esim.
| kaunis
: |
kaune+in
: |
kaune+impa+na |
| raitis
: |
raitte+in
: |
raitte+imma+lle |
Superlatiivin
johtimen (tunnuksen) alussa oleva i aiheuttaa sanavartalon
loppuvokaalissa muitakin <muutoksia.
Esim.
| kiltti
|
kilte+in |
| paha |
pah+impa+na |
| köyhä |
köyh+immi+lle |
|
