1.4 Kielten foneemisysteemeistä

Yleistä

Kun puhutaan jonkin kielen vokaali- tai konsonanttifoneemeista, tarkastellaan vain sellaisia ominaisuuksia, joita tarvitaan erottamaan toisistaan sen kielen foneemit eli merkityksiä erottavat yksiköt. Foneemi voi reaalistua erilaisina äänteinä erilaisissa äänneympäristöissä. Esimerkiksi erilaiset s-äänteet saksan sanoissa Klasse, sehen, Stein edustavat vain yhtä, /s/-foneemia. Tärkeätä on muistaa, että eri kielissä käytetyt samat kirjainmerkit eivät useinkaan tarkoita samanlaisia äänteitä.

Eri kielissä on käytössä erilainen määrä foneemeja. Mitä pienempi foneemisysteemi on, sitä suurempi on yksittäisten foneemien liikkumavara, ja ne voivat siis reaalistua hyvin erilaisina äänteinä. Tärkeintä on, että ero muihin foneemeihin säilyy. Käytännössä siis tällaisessa systeemissä foneemeilla on useita erilaisia <allofoneja, jotka voivat kuulostaa hyvinkin erilaisilta.

Tämä sivu kuuluu Verkkokieliopin esittelyversioon. Osa linkeistä toimii vain täydessä versiossa.

Kielten konsonanttisysteemit

Kielten konsonanttisysteemit vaihtelevat alle kymmenestä neljäänkymmeneen konsonanttiin. Esimerkiksi kaukasialaisissa kielissä on käytössä 40 konsonantin systeemejä. Noin 30 konsonanttia on esimerkiksi tšekin, kreikan, unkarin, arabian ja puolan kielissä. Ruotsin, serbokroatian ja portugalin kielissä konsonantteja on noin 20.

Suomen kielessä on vain 13 >konsonanttifoneemia, ja jos uusissa lainasanoissa esiintyvät marginaalisetkin konsonantit lasketaan mukaan, konsonantteja on 17.

Kielten vokaalisysteemit

Maailman kielten pienin mahdollinen vokaalijärjestelmä sisältää eräiden tutkijoiden mukaan vain kaksi vokaalifoneemia. Tällaisessa järjestelmässä siis kaksi vokaalia on keskenään oppositiossa: jos toinen vaihdetaan toiseen, sanan merkitys muuttuu.

Enemmän on kuitenkin kieliä, joissa on kolmen vokaalin systeemi. Tällaisia ovat esim. eskimo, arabia ja persia:

i         u
     a

Tavallisin maailman kielissä on viiden vokaalin systeemi. Tällainen on esim. venäjässä, espanjassa, nykykreikassa, serbokroaatissa ja japanissa, samoin suomen sukukielistä mm. mordvassa:

i         u
e         o
     a 

Esimerkiksi kiinan kielessä on kuusi vokaalia, italiassa seitsemän. Suomessa on kahdeksan >vokaalifoneemia, samoin puolassa.

On kieliä, joissa on vielä enemmän vokaaleja: 9–11 vokaalin systeemi on esim. tanskassa, ruotsissa sekä suomen sukukielistä mm. virossa. Ranskassa on jopa 15 vokaalifoneemia, joista 11 on oraali- ja neljä nasaalivokaalia (ks. <vokaalien artikulaatiotapa). Mitä enemmän kielessä on foneemeja, sitä vähemmän jää tilaa allofoniselle vaihtelulle.