2.1 Morfologian peruskäsitteitä

 

Muoto-opissa eli morfologiassa tutkitaan kielen morfeemeja eli kieliopillisia yksikköjä, sanojen muotoja, taivutusta sekä sanojen muodostamista. Äänne- ja muoto-opin rajailmiöitä esitellään >morfofonologiassa. Yleensä jos kielessä on laaja morfologia, silloin syntaksi eli lauserakenne on vastaavasti suppea – ja päinvastoin. Suomessa on useita taivutuskategorioita, joiden funktiot ilmenevät esim. ruotsissa ja englannissa yleensä analyyttisten* rakenteiden taikka joskus <prosodian avulla. Näitä kategorioita ovat nominien sija- ja omistusmuodot, verbien modus ja persoona sekä liitepartikkelit*.

Verkkokieliopin täydessä versiossa on aiheesta lisäksi seuraavat sivut:

2.1.1 Mitä morfologia on?
2.1.2 Morfeemityypit
2.1.3 Morfotaksi
2.1.4 Sanavartalot


2 Muoto-oppi

2.1 Morfologian peruskäsitteitä

2.2 Äännevaihtelut

© Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001 / Ulkoasu Mediaboost