Muoto-opissa
eli morfologiassa tutkitaan kielen morfeemeja eli kieliopillisia
yksikköjä, sanojen muotoja, taivutusta sekä sanojen muodostamista.
Äänne- ja muoto-opin rajailmiöitä esitellään >morfofonologiassa.
Yleensä jos kielessä on laaja morfologia, silloin syntaksi eli lauserakenne
on vastaavasti suppea ja päinvastoin. Suomessa on useita
taivutuskategorioita, joiden funktiot ilmenevät esim. ruotsissa
ja englannissa yleensä analyyttisten*
rakenteiden taikka joskus <prosodian
avulla. Näitä kategorioita ovat nominien sija- ja omistusmuodot,
verbien modus ja persoona sekä liitepartikkelit*.
Verkkokieliopin
täydessä versiossa on aiheesta lisäksi seuraavat sivut:
2.1.1
Mitä morfologia on?
2.1.2 Morfeemityypit
2.1.3 Morfotaksi
2.1.4 Sanavartalot
|