Yleistä

Suu on tärkein ääntöelin: äänteet muodostetaan suuväylässä. Puhe perustuu uloshengitykseen, ja siihen tarvitaan keuhkoja. Ilma kulkee tavallisesti ulos suun kautta, mutta se voidaan ohjata kulkemaan myös nenän kautta. Puheen sointi muodostetaan kurkunpäässä. Nämä elimet, keuhkot, henkitorvi, kurkunpää, suu ja nenä, muodostavat yhdessä puheentuottamismekanismin. Kaikilla näillä elimillä on muita primaaritehtäviä: maistaminen, haistaminen, hengittäminen ja nieleminen. Äänteiden ja puheen tuottaminen on niille sekundaaritehtävä. Tämä sivu kuuluu Verkkokieliopin esittelyversioon. Harjoitustehtävät sisältyvät täyteen versioon. (Kuvat: Hyperkielioppi 1997*.)

Hengitys

Kun ihminen puhuu, hän hengittää eri tavalla kuin silloin, kun hän ei puhu. Ihminen puhuu uloshengityksen aikana. Uloshengitysvaihe kestää pitkään, ja puhuja kontrolloi ilman käyttöä. Jotta puheen tuottaminen olisi mahdollista, täytyy keuhkoissa olla riittävästi ilmaa. Ilma kulkee ulos suun tai nenän kautta.

Lepohengityksessä hengitetään hiljaa ja tasaisesti. Ilma virtaa nenän kautta sisään ja ulos, suu on kiinni. Sisäänhengitys ja uloshengitys ovat melkein samanpituisia, ja uloshengityksen jälkeen on pieni tauko, ennen kuin sisäänhengitys alkaa uudelleen. Hengitys ei ole voimakasta, ja lihakset liikkuvat vain vähän.

Tärkein sisäänhengityslihas on pallea (diafragma), joka tekee työtä automaattisesti. Kun se jännittyy ja laskeutuu alaspäin, keuhkojen tilavuus kasvaa ja niihin alkaa virrata ilmaa sisään. Uloshengitys on passiivista. Pallea rentoutuu ja palaa lepoasentoonsa ja puristaa samalla ilmaa keuhkoista ulos. Muiden lihasten työskentelyä ei juurikaan tarvita.

Ääntöhengityksessä puhe syntyy uloshengityksen aikana. Uloshengitysvaihe kestää pitkään, ja puhuja kontrolloi ilman käyttöä. Jotta puheen tuottaminen olisi mahdollista, täytyy keuhkoissa olla riittävästi ilmaa. Ilma kulkee ulos suun (tai nenän) kautta. Sisäänhengitysvaihe on nopea, tehokas ja äänetön. Sekä sisään- että uloshengitys vaativat puheen tuottamisessa aktiivisia ja tehokkaita lihastoimintoja.

Kurkunpää

Puheääni syntyy kurkunpäässä. Keuhkoista puhalletaan ilmaa ylös kurkunpäätä kohti. Kurkunpäässä sijaitsevat äänihuulet, ja kun ne värähtelevät, syntyy puheen sointi. Äänihuulet eivät kuitenkaan värähtele aina. Jos ihminen kuiskaa, silloin äänirako on osittain auki, ja ilma hankautuu ääniraon reunojen kautta ulos, niin että syntyy hankaava kuiskausääni. Äänirako voi myös olla kokonaan auki, niin että ilma kulkee vapaasti kurkunpään kautta ylöspäin eikä siellä synny lainkaan ääntä.

Ääntöväylät

Kurkunpäästä ilma nousee ylöspäin ja kulkee ulos ääntöväylien, suun tai nenän, kautta. Ilma voi päästä myös samanaikaisesti sekä suun että nenän kautta ulos. Nenäväylä suljetaan kitapurjeen eli velumin avulla. Jos nenäportti on kiinni ja ilma kulkee vain suun kautta, äänteet ovat oraaleja. Jos nenäportti on auki, mutta suuväylä suljetaan jostain kohdasta, syntyy nasaaleja. Jos ilma pääsee vapaasti kumpaakin väylää pitkin ulos, syntyy naso-oraaleja. Ilman kulkua voidaan lisäksi osittain estää siten, että huulet tai kieli muodostavat ahtaan raon, striktuuran, niin että ilma ei pääse kulkemaan raon kautta aivan vapaasti.