| Äänneoppi
eli fonologia
Päälähde:
Lieko,
A. 1992: Suomen kielen fonetiikkaa ja fonologiaa ulkomaalaisille*.
Oy Finn Lectura Ab, Helsinki.
Muita
lähteitä:
Hakulinen,
A. – Ojanen, J. 1976: Kielitieteen ja fonetiikan termistöä.
SKS, Helsinki.
Karlsson,
F. 1983: Suomen kielen äänne- ja muotorakenne. WSOY, Helsinki.
Karlsson,
F. – Koskenniemi, K. – Kukkonen, P. 1992: Kielitieteellisen
analyysin harjoituksia. Yliopistopaino, Helsinki.
Sovijärvi,
A. 1963: Suomen kielen äännekuvasto. Gummerus, Jyväskylä.
Wiik,
K. 1981: Fonetiikan perusteet. WSOY, Porvoo.
Wiik,
K. 1989: Taksonomista fonologiaa. Turun yliopisto, fonetiikka.
Ääniesimerkit
(Hyperkielioppi 1997):
Suomi:
Anneli Brown (ent. Lieko, Helsinki); ruotsi: Martin Ringmar (Uppsala);
englanti: Andrew Radford (Bath); saksa: Martina Natunen (o.s.
Knieb, Bochum); ranska: Tony Bulcaen (Dottignies, Belgia); italia:
Micaela Lagno (Genova); kreikka: Afedia Zioura (Pireus); tšekki:
Lenka Fárová (Praha); japani: Eri Isuchitana (Komoro).
Muoto-oppi eli morfologia
Päälähde:
Laaksonen,
K. – Lieko, A. 1988: Suomen
kielen äänne- ja muoto-oppi*. Oy Finn Lectura Ab, Helsinki.
Muita
lähteitä:
Hakulinen,
A. – Karlsson, F. 1979: Nykysuomen lauseoppia. SKS, Helsinki.
Karlsson,
F. 1982: Suomen kielen äänne- ja muotorakenne. WSOY, Helsinki.
Karlsson,
F. 1982: Suomen peruskielioppi. SKS, Helsinki.
Karlsson,
F. 1985 (toim.): Computational Morphosyntax. Helsingin yliopiston
yleisen kielitieteen laitoksen julk. nro 13.
Koskenniemi,
K. 1985a: An Application of the Two-level Model to Finnish. –
Karlsson 1985 (toim.), s. 19–41.
Koskenniemi,
K. 1985b: A System for Generating Finnish Inflected Word-Forms.
– Karlsson 1985 (toim.), s. 63–79.
Laalo,
K. 1990: Säkeistä patoihin. Suomen kielen monitulkintaiset
sananmuodot. SKS, Helsinki.
Lepäsmaa,
A.-L. – Lieko, A. – Silfverberg, L. 1996: Miten sanoja
johdetaan. Suomen kielen johto-oppia*. Oy Finn Lectura Ab,
Helsinki.
Nykysuomen
sanakirja 1–6. 1951–1961. WSOY, Porvoo.
Pääkkönen,
I. 1975: Äänne- ja muoto-opin harjoituksia. Oulun yliopiston suomen
ja saamen kielen laitos, Oulu.
Remes,
H. 1985: Suomen kielen fonologian ja taivutusmorfologian perusteet.
Joensuun yliopisto.
Tuomi,
T. (koost.) 1972: Suomen kielen käänteissanakirja. SKST 274. Hämeenlinna.
Lauseoppi
eli syntaksi
Hakulinen,
A. – Karlsson, F. 1979: Nykysuomen lauseoppia. SKS, Helsinki.
Ikola,
O. 1974: Lauseenvastikeoppia. SKS, Helsinki.
Ikola,
O. 1992: Nykysuomen käsikirja. Kolmas uudistettu laitos. Weilin+Göös,
Jyväskylä.
Itkonen,
T. 1982: Kieliopas. Kirjayhtymä, Helsinki.
Karlsson,
F. 1976: Johdatusta yleiseen kielitieteeseen. Oy Gaudeamus
Ab, Helsinki.
Karlsson,
F. 1994: Yleinen kielitiede. Yliopistopaino, Helsinki.
Kieli
ja sen kieliopit 1994: Kieli ja sen kieliopit. Opetuksen suuntaviivoja.
Opetusministeriö, Painatuskeskus, Helsinki.
Penttilä,
A. 1963: Suomen kielioppi. Toinen, tarkistettu painos. WSOY, Porvoo.
Siro,
P. 1964: Suomen kielen lauseoppi. Tietosanakirja Oy, Helsinki.
Sola,
S. – Lehikoinen, L. 1975: Lauseopin esimerkkejä. Toinen,
korjattu painos. Helsinki.
Tarvainen,
K. 1977: Dependenssikielioppi. Oy Gaudeamus Ab, Helsinki.
White,
L. 1993: Suomen kielioppia ulkomaalaisille*. Oy Finn Lectura Ab.
Helsinki.
Wiik,
K. 1983: Mikä lauseenvastike on? Teoksessa: A. Hakulinen –
P. Leino (toim.) 1 Nykysuomen rakenne ja kehitys. Näkökulmia kielen
rakenteisiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Pieksämäki.
Vilkuna,
M. 1996: Suomen lauseopin perusteet. Edita, Helsinki.
|
