3.5.1 Predikatiivin sijat

Tällä sivulla:
Yleistä | Nominatiivipredikatiivi | Partitiivipredikatiivi | Eräiden rakenteiden predikatiivit | >Harjoitustehtäviä (mene sivulle)

Yleistä

Predikatiivina on <nominilauseke tai <adjektiivilauseke. Predikatiivi esiintyy <kieliopillisissa sijoissa – nominatiivissa, partitiivissa ja genetiivissä – samoin kuin subjekti ja objektikin. Genetiivissä predikatiivi on vain harvoin. Se ilmaisee tällöin omistajan, ja siksi vain nominilauseke tulee kysymykseen. Esim.

Tämä metsä on valtion.
Onko tuo koira teidän?

Nominatiivipredikatiivi

Kun subjektin tarkoite on jaoton* yksilö tai kokonaisuus, substantiivinen predikatiivi on tavallisesti – adjektiivinen predikatiivi aina – nominatiivissa. Esim.

Ilves on kissaeläin.
Nevala oli keihäänheittäjä.
Kirja on mielenkiintoinen.
Sakset ovat terävät.

Partitiivipredikatiivi

Vaikka subjektin tarkoite on jaoton yksilö tai kokonaisuus, substantiivinen predikatiivi voi olla partitiivissa, kun se ilmaisee kokonaisuuden (lajin, ryhmän, aineen tms.), josta subjektin tarkoite on osa. Esim.

Ilves on kissaeläimiä.
Nevala oli keihäänheittäjiä.
Pöytä on tammea.
Kannu on tinaa.

Kun subjektin tarkoite on jaollinen* eli aine-, abstrakti-, kollektiivi- taikka monikollinen sana, predikatiivi on sanaluokasta riippumatta melkein aina partitiivissa. Esim.

Vesi (ainesana) on nestettä.             
Värisokeus (abstraktisana) on perinnöllistä.  
Väki (kollektiivisana) oli ystävällistä.        
Ilvekset (monikollinen sana) ovat kissaeläimiä.   

Jos subjektina on <infinitiivi tai <sivulause tai jos lauseessa ei ole subjektia, adjektiivinen predikatiivi on tavallisesti partitiivissa. Esim.

On hyödyllistä opiskella kieliä.  (subj. 1. infinitiivi)
Olipa ikävää, että sairastuit.    (subj. että-lause)
Juhlassa oli hauskaa.             (subjektia ei ole)

Varsinkin johdetut adjektiivit ovat näissä yhteyksissä lähes poikkeuksetta partitiivissa, esim.

Oli varo+maton+ta sanoa niin.
On luonno+llis+ta, että tulet mukaan.

Nominatiivissa ovat vain eräät tavalliset johtamattomat adjektiivit (hyvä ja paha aina; hauska, ikävä, varma yms. usein), kun subjektina on infinitiivi tai sivulause tai kun lauseessa ei ole subjektia. Esim.

On hyvä joutua ajoissa perille.
Oli paha, että myöhästyit.
Täällä on kylmä.

(Ks. kirjasuomen kehitystä*.)

Eräiden rakenteiden predikatiivit

Predikatiivi pysyy nominatiivimuotoisena myös seuraavan tyyppisissä rakenteissa (lauseenvastikkeissa):

Pojan täytyy olla ahkera.        (nesessiivinen* lv.)
Pojan ollessa ahkera — —.        (>temporaalinen lv.)
Isä toivoi pojan olevan ahkera.  (>referatiivinen lv.)
Isä käski pojan olla ahkera.     (>permissiivinen lv.)