3.3.2 Predikaatti

Tällä sivulla:
Yleistä | Finiittimuodot | Verbiketjut | Kiteytyneet verbiliitot

Yleistä

Lauseen predikaattina on verbin <finiittimuoto tai finiittimuodosta ja yhdestä tai useammasta <nominaalimuodosta koostuva verbiketju tai kiteytynyt verbiliitto (Kieli ja sen kieliopit 1994*). Esim.

Bussi tulee.         (finiittimuoto)
Juna ehti lähteä.    (verbiketju)
Mies oli myöhästyä.  (kiteytynyt verbiliitto)

Finiittimuodot

Pelkästä finiittimuodosta koostuva predikaatti voi olla 1–3 sanan pituinen. Yksisanaisia ovat <preesensin ja <imperfektin myöntömuodot, esim.

Tyttö menee – menisi – meni lukioon.

<Perfektin ja <pluskvamperfektin myöntömuodot ovat kaksisanaisia:

Tyttö on mennyt – lienee mennyt – oli mennyt lukioon.

<Kieltomuodot ovat kahden tai kolmen sanan mittaisia, esim.

Tyttö ei mene – ei mennyt lukioon.
Tyttö ei ole mennyt – ei olisi mennyt – 
ei ollut mennyt lukioon.

Kieltomuotoinen predikaatti on siis aina kieltosanan verran pitempi kuin vastaava myöntömuotoinen predikaatti.

Verbiketjut muodostuvat tavallisesti kahdesta verbistä, joilla kummallakin on oma leksikaalinen* merkityksensä (Hakulinen – Karlsson 1979*). Ensimmäinen verbi on finiittimuotoinen ja toinen verbi nominaalimuotoinen, esim.

Poika osasi ratkaista kaikki tehtävät.
Kirje ehti tulla ajoissa perille.
Naiset menivät uimaan.
Kello näyttää olevan 12.

Modaaliset verbiketjut ilmaisevat mahdollisuutta ja kykyä (esim. voida, osata, välttämättömyyttä ja pakkoa (esim. täytyä, pitää) sekä luvallisuutta (esim. sallia, suoda). Esim.

Hävinnyt ei voinut – osannut salata pettymystään.
Jokaisen täytyy – pitää osallistua kokeeseen.
Meidän sallittiin esittää oma käsityksemme asioista.

Näihin verbiketjuihin rinnastettavina voidaan pitää myös rakennetyyppejä on pakko tehdä, on lupa tehdä, on hyvä tehdä.

Implikatiiviset verbiketjut ilmaisevat peitetysti, että lauseessa ilmaistu asia on tosi tai epätosi. Esim.

Matti muisti – ehti tulla ajoissa. 
('Matti tuli ajoissa.')
Matti ei muistanut – ehtinyt tulla ajoissa. 
('Matti ei tullut ajoissa.')

Seuraavat verbiketjut ovat ei-implikatiivisia. Ne jättävät avoimeksi, toteutuiko lauseessa ilmaistu asia:

Matti aikoi – yritti – ajatteli tulla ajoissa.
Matti ei aikonut – yrittänyt – ajatellut tulla ajoissa.

Olo- ja liikeverbien muodostamassa verbiketjussa nominaalimuotona on 3. infinitiivi, esim.

Väki on syömässä – tuli syömään – lähti syömästä.

Aistihavaintoverbien (esim. kuulua, näkyä, näyttää, tuntua, vaikuttaa) muodostamassa verbiketjussa nominaalimuotona on partisiippi, esim.

Sinä kuulut saaneen viran nimiisi.
Työ näkyy olevan valmis.

(Tätä rakennetta käsitellään tuonnempana myös yhtenä partisiippirakenteen eli >referatiivisen lauseenvastikkeen lajina.)

Kiteytyneet verbiliitot

Kiteytyneet verbiliitot ovat pitkälle fraasiutuneita eli sanontatavaksi muuttuneita rakenteita, joissa finiittiverbinä on olla-verbin muoto ja toisena osana nominaalimuoto, jolla ei siinä yhteydessä ole taivutusvaihtoehtoa (esim. on tehtävissä, on tekemäisillään).

Kiteytyneet verbiliitot ilmaisevat modaalisuutta tai aspektia*. Seuraavassa mainitaan yleisimmät kiteytymät (Hakulinen – Karlsson 1979*). Nämä ovat merkitykseltään modaalisia:

Asian on ratkettava huomiseksi. (>nesessiivinen, 'täytyy')
Päätös on jo tehtävissä.        (>episteeminen, 'voi')
Tyttö oli nukkuvinaan.          (>kvasi, 'ikään kuin')
Tauti menee, jos on mennäkseen. (>fatum)
Sinne ei ole menemistä.         (>nesessiivinen)

Seuraavat rakenteet ilmaisevat aspektia:

Lapsi oli pudota – putoamaisillaan.
Vieläkö työ on tekemättä?