3.1.2 Lauseen rakennesuhteet

Tällä sivulla:
Yleistä | Peräkkäisyys eli lineaarisuus | Hierarkkisuus eli konstituenssi | Riippuvuus eli dependenssi | >Harjoitustehtäviä (mene sivulle)

Yleistä

Puheessa ja kirjoituksessa kielen yksiköt on pakko tuottaa jossakin järjestyksessä. Päällisin puolin lauseet näyttävät pelkiltä sanajonoilta. Rakennesuhteiden selvittäminen kuuluu syntaktisen kuvauksen tehtäviin.

Lauseen keskeisiä rakennesuhteita ovat peräkkäisyys eli lineaarisuus, rakenteellinen hierarkia eli konstituenssi sekä riippuvuus eli dependenssi.

Peräkkäisyys eli lineaarisuus

Lauseen, lausekkeen ja sanan osat ovat välttämättä jossakin järjestyksessä. Tätä rakenteellista ominaisuutta kutsutaan peräkkäisyydeksi eli lineaarisuudeksi. Mitä pienemmästä rakenneosasta on kyse, sitä sitovampi on järjestys. Niinpä sanassa äänteet voivat olla vain yhdessä järjestyksessä, samoin morfeemien järjestys on varsin kiinteä. Lausekkeen sisällä on jo vähäistä vapautta sanojen järjestyksessä, ja lauseessa lausekkeiden järjestys voi vaihdella melkoisesti. (Kieli ja sen kieliopit 1994*.)

Lausekkeiden keskinäinen järjestys voi kuitenkin olla lauseessa rakenteellisten suhteiden merkkinä. Esim. englannissa subjekti ja objekti erotetaan sanajärjestyksen eikä sijapäätteen perusteella. Suomessakin lausekkeiden järjestys voi määrätä lauseen tulkinnan. Kun subjekti ja objekti ovat samassa muodossa, ensimmäinen jäsen tulkitaan yleensä subjektiksi. (Kieli ja sen kieliopit 1994*.) Esim.

Viranomaiset (subj.) tavoittivat pakolaiset   (obj.).
Pakolaiset   (subj.) tavoittivat viranomaiset (obj.).

(Ks. sanajärjestystä kielenhuollon* kannalta.)

Hierarkkisuus eli konstituenssi

Lause rakentuu hierarkkisesti osakokonaisuuksista. Sanat kimppuuntuvat luonnollisiksi ryhmiksi, jotka ovat lauseen perusosia. Lauseen rakenneosia kutsutaan konstituenteiksi ja rakenteellista hierarkiaa konstituenssiksi. Esim. lauseen Naapurin harmaa kissa syö suurta hiirtä konstituenttirakennetta voidaan havainnollistaa eri tavoin.

Kuva 1. Konstituenttianalyysi

Kerrosteisia konstituenttirakenteita voidaan kuvata myös puupiirroksilla. Piirrosten solmukohtiin sijoitetaan tavallisesti ns. kategoriasymbolit, jotka ilmaisevat kunkin muodostimen syntaktisen kategorian:

Kuva 2. Konstituenttirakennetta kuvaava puu
 

Riippuvuus eli dependenssi

Lauseen rakennetta voidaan tarkastella myös predikaatista käsin. Tällöin katsotaan, mitkä lausekkeet ovat lauseessa predikaatin lisäksi välttämättömiä. Perinteisessä lauseopissa puhutaan lauseenjäsenistä: subjektista, objektista, adverbiaalista jne. Predikaattikeskeisessä lauseen kuvauksessa niitä kaikkia kutsutaan predikaatin argumenteiksi.

Kukin verbi tarvitsee tietyn määrän argumentteja. Verbejä voidaan luokitella argumenttiensa määrän mukaan seuraavasti (Karlsson 1976*):

Nollapaikkaisia:  Sataa. 
                  Myrskyää.
Yksipaikkaisia:   Kalle kuoli.
                  Yrjö poistui.
                  Leena kävelee.
Kaksipaikkaisia:  Pekka löi Kallea. 
                  Pekka asuu Turussa.
                  Pekka on mies.
Kolmipaikkaisia:  Eeva antoi omenan Aatamille.
                  Aatami sai omenan Eevalta.

Nollapaikkaisilla verbeillä (esim. sataa, myrskyää) ei ole yhtään pakollista argumenttia; ne voivat yksinäänkin muodostaa kieliopillisia lauseita. Tällaisia verbejä ei missään kielessä ole paljon. Suomessa tähän ryhmään kuuluvat etupäässä meteorologiset verbit. Usein nollapaikkaisiin verbeihin kuitenkin liittyy adjunkti eli vapaa määrite, esim. Sataa lunta. Ulkona myrskyää.

Yksipaikkaisilla verbeillä (esim. kuolla, poistua, lähteä) on yksi pakollinen argumentti, joka esiintyy subjektina. Tähän kuuluvat useimmat >intransitiiviset verbit.

Kaksipaikkaisilla verbeillä (esim. lyödä, ostaa, rakastaa) on kaksi pakollista argumenttia, tavallisesti subjekti ja objekti. Tällaiset verbit ovat >transitiivisia. Kaksipaikkaisia ovat myös ne intransitiiviverbit, joiden jälkimmäinen argumentti on adverbiaalina, esim. asua maalla, olla huoneessa. Olla-verbi on kaksipaikkainen myös, kun toisena pakollisena argumenttina on predikatiivi, esim. Pekka on mies. Pekka on pitkä.

Kolmipaikkaisia ovat verbit (esim. antaa, saada, panna), joilla on subjektin ja objektin lisäksi pakollinen adverbiaali.

Argumentit riippuvat suoraan predikaatista. Tätä riippuvuussuhdetta kutsutaan dependenssiksi. Predikaatin ja argumenttien välistä riippuvuussuhdetta voidaan havainnollistaa esim. oheisen kaavion tapaan.

Kuva 3. Riippuvuussuhdetta havainnollistava puu

Dependenssiajattelu* sopii hyvin suomen kielen kuvaukseen, koska suomessa lauseilla ei ole aina subjektia. Lisäksi malli voidaan havainnollisesti kytkeä lauseen >roolisemanttiseen kuvaukseen. (Kieli ja sen kieliopit 1994*.)