2.2.5 Tavuasemasta
riippuvat konsonanttivaihtelut
Tällä sivulla:
Yleistä | Vaihtelu ks : s,
ps : s | Vaihtelu ts : s, ts : t
(: n) | Vaihtelu ht : h | Vaihtelu m : n | Vaihtelu
mp (: mm) : n | Vaihtelu nt
(: nn) : t | Vaihtelu s : Ø,
h | Vaihtelu t : Ø : n | Vaihtelu jäännöslopuke : Ø :
t | Vaihtelu n : t | >Harjoitustehtäviä
(mene sivulle)
Seuraavat vaihtelut koskevat vain kaksivartaloisia sanoja. Normaalissa
tapauksessa <konsonanttivartalosta puuttuu
<vokaalivartalon loppuvokaali (esim. saar+ta
: saare+na). Konsonanttivartalossa tapahtuu muutoksia varsinkin silloin, kun
taivutusmuoto tulisi muuten sisältämään sellaisen <konsonanttiyhtymän, joka on
suomelle vieras, esim. lapse+lle : las+ta (<*laps+ta).
Vokaalienväliset ks ja ps vaihtelevat tavunloppuisen s:n
kanssa:
varikse+n : varis+ta
seuraukse+n : seuraus+ta
juokse+n : juos+ta
lapse+lle : las+ta
Vaihtelu on lisäksi esiintynyt sanassa hapsi, hapsen : hasta,
nykyisin tavallisesti hapsea.
Vokaalienvälinen ts vaihtelee nomineissa tavunloppuisen s:n
kanssa mutta verbeissä tavunloppuisen t:n (ja aktiivin toisessa partisiipissa n:n)
kanssa. Esim.
veitse+n : veis+tä
peitse+n : peis+tä
harkitse+n : harkit+koon : harkin+nut
valitse+n : valit+kaa : valin+neet
Vokaalienvälinen ht (: hd) vaihtelee tavunloppuisen h:n
kanssa:
Tavallisimmat tapaukset ovat numeraalit yksi ja kaksi,
joiden nominatiivissa ja monikkomuodoissa ht:tä vastaa ks.
Vokaalienvälistä m:ää vastaa tavun ja sanan lopussa n.
Esim.
lumi, lume+n : lunta
sydäme+n : sydän+tä, sydän
tuntemattoma+n : tuntematon+ta, tuntematon
Esim. seuraavissa sanoissa n ei vaihtele: suoni : suon+ta, ahven
: ahvene+n : ahven+ta, kämmen : kämmene+n : kämmen+tä.
>Superlatiivissa
vokaalienvälistä mp:tä (: mm:ää) vastaa tavun ja sanan lopussa n.
Samaan kaavaan on mukautunut myös vasen-sanan taivutus. Esim.
vanhimpa+na, vanhimma+lle : vanhin+ta, vanhin
vasemma+n : vasen+ta
>Järjestysluvuissa
vokaalienvälistä nt:tä (: nn:ää) vastaa tavun lopussa t,
nominatiivin lopussa on s. Esim.
kolmante+na, kolmanne+n : kolmat+ta, kolmas
Perusluvussa tuhat on samanlaista vaihtelua; sananlopussa on t:
tuhante+na, tuhanne+n : tuhat+ta, tuhat.
Sanan- ja tavunloppuista s:ää vastaa vokaalien välissä Ø
(nolla eli kato), mies-sanassa kuitenkin h. Esim.
vieras, vieras+ta : vieraa+n
mies, mies+tä : miehe+n
Vaihtelu palautuu aiempaan, murteittain vielä säilyneeseen s:n ja
h:n vaihteluun: vieras : vieraan < vierahan. (Ks. vokaalien välisen h:n
esiintymistä suomen murteissa*.)
Tavunloppuista t:tä vastaa vokaalien välissä Ø (nolla
eli kato), supistumaverbien*
toisessa partisiipissa ja potentiaalissa n. Esim.
kevät, kevät+tä : kevää+llä
olut, olut+ta : olue+n
vastat+koon : vastaa+n : vastan+nut : vastan+nen
pudot+koon : putoa+n : pudon+nut : pudon+nee
Sananloppuista <jäännöslopuketta
(merkitty tässä x:llä) vastaa yksikön partitiivissa t, vokaalien
välissä Ø (nolla eli kato). Esim.
hernex : hernet+tä : hernee+n
kastex : kastet+ta : kastee+ssa
>ne-vartaloisissa
verbeissä vokaalienvälistä n:ää vastaa tavun lopussa t. Esim.
vaikene+n : vaiet+koon
kalpene+e : kalvet+koon
|