Etusivu Sisällys Hakemisto

Äänneoppi

Muoto-oppi Lauseoppi <Edellinen Seuraava>

1.7.2 Paino

Tällä sivulla:
Yleistä | Sanapaino | Lausepaino | >Harjoitustehtäviä (mene sivulle) | audio.GIF (76 bytes) Ääniesimerkit (merkitty tekstissä vihreällä)

 

Yleistä

Painolla tarkoitetaan sitä, että jokin puheessa esiintyvä tavu tai sana äännetään siten, että se erottuu voimakkaammaksi kuin ympäristön tavut ja sanat. Tavallisesti tarkastellaan sanan tavujen (sanapaino) tai lauseen sanojen (lausepaino) keskinäisiä painosuhteita.

Silloin kun tavu äännetään voimakkaampana kuin sanan muut tavut, sanotaan kysymyksessä olevan sanapaino; esim. sanassa kirja on sanapaino tavulla kir.

Silloin taas kun sana äännetään voimakkaampana kuin lauseen muut sanat, kysymyksessä on lausepaino. Esim. lauseessa Luen kirjaa sanalla kirjaa on enemmän lausepainoa kuin sanalla luen.

Tavallisesti ajatellaan, että paino saadaan aikaan suuremmalla intensiteetillä eli käyttämällä enemmän voimaa, energiaa. Kuitenkin painovaikutelma voidaan saada aikaan myös muilla keinoilla. Yksi on korkeamman >säveltason käyttö: kun äänihuulet värähtelevät nopeammin tavun aikana, tavu on melodialtaan korkeampi mutta havaitaan painollisempana. Myös äänteiden <keston pidentäminen antaa niille suuremman painon. Edelleen painollisissa tavuissa äänteet ovat kvaliteetiltaan puhtaampia, selvemmin äännettyjä. Painottomien tavujen (lyhyet) vokaalit ovat useissa kielissä redusoituneita eli ne ääntyvät heikommin.


Sanapaino

Kun tarkastellaan sanapainoa, kiinnitetään huomio siihen, mikä >tavu on painollisempi kuin toiset. Tavallisesti erotetaan seuraavat painoasteet: pääpaino, sivupaino ja painoton. Eri kielissä sanapainolla on erilaisia tehtäviä. Suomen kielessä sanapaino on kiinteä; sen varaan ei rakennu merkitysoppositioita, joten painoa ei suomessa tarvitse merkitä näkyviin. Sen sijaan kiinteä sanapaino ilmaisee sanojen rajat; se osoittaa, missä sanat alkavat ja loppuvat.

Suomessa sanan pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla. Toinen ja viimeinen tavu ovat aina painottomia. Sivupaino on tavallisesti kolmannella tavulla, jos sana on neli- tai useampitavuinen, ja sen jälkeen aina joka toisella tavulla. Sivupaino voi olla joskus neljännellä tavulla, erityisesti jos kolmas tavu on lyhyt ja neljäs pitkä. Joskus ensimmäinen sivupaino voi olla vasta viidennellä tavulla.

Seuraavissa esimerkeissä painollisen tavun eteen on merkitty yläpilkku ['], jos tavu on pääpainollinen, ja pilkku [,], jos tavu on sivupainollinen. Painottoman tavun edessä ei ole merkkiä.

'voi'saa'et'on 'aurinko'isäntä'tupakka – 'kehitys
'aurin,koja
'hyödyl,linen'katu,matto,malla'ujos,tele,maton
'kuritto,malla'opetta,essaan'paimento,lainen

Yhdyssanoissa on otettava huomioon osien raja; sivupaino on >perusosan ensimmäisellä tavulla, esim.

'maailman,loppu'aurinko,kello – 'vaalean,sininen
'kauppa,korkea,koulu

Sivupaino voi erityistapauksissa olla suomessa <distinktiivinen eli painotukseen liittyy merkityseroja, esim. 'ylityön,johtaja'yli,työnjohtaja (ensimmäinen tarkoittaa henkilöä, joka johtaa ylitöitä, toinen henkilöä, joka on työnjohtajien hierarkiassa ylimpänä). Huomaa, että juuri siksi erityisen huolellista painotusta vaativat seuraavantapaiset yhdyssanat:

'juhla,jumalanpalvelus (ei 'juhlajumalan,palvelus)
'posti,säästöpankki (ei 'postisäästö,pankki)
'läänin,rikospoliisi (ei 'lääninrikos,poliisi)
'yli,ajomestari (ei 'yliajo,mestari)

Nimissä on painotettava sekä etu- että sukunimeä, esim. 'Antti 'Möttönen (ei 'antti ,möttönen). Vertaa myös seuraavia tapauksia:

'vuoden 'aika'vuoden,aika
'isän 'maa  – 'isän,maa
'talon 'poika'talon,poika

Joskus pääpaino voi siirtyä ensitavulta kauemmaksi sanaan. Tällöin se on aina ekspressiivinen*, esim. [päin'vastoin], [juma'lattoman vaikea], [erit'täin hienosti], [ehdot'tomasti paras pesujauhe].


Lausepaino

Lausepainossa on kysymys saman lauseen eri sanojen painottamisesta. Lausepainoa käytetään suomessa samoin kuin muissakin kielissä lähinnä kolmeen tarkoitukseen, jotka ovat 1) korostus eli emfaasi, 2) uuden ja vanhan tiedon osoittaminen (teema ja reema) sekä 3) syntaktisen rakenteen osoittaminen.

Esimerkkejä lausepainosta:

1) Korostus eli emfaasi

Esimerkiksi lauseessa Poika luki kirjaa voidaan mikä tahansa kolmesta sanasta ääntää selvästi muita painokkaampana. Tällaista painoa nimitetään usein kontrastiiviseksi painoksi, jolloin korostettava sana selvästi erottuu lauseen muista sanoista (sanat on merkitty tässä isoilla kirjaimilla):

a) POIKA luki kirjaa. (Ei joku muu.)
b) Poika LUKI kirjaa. (Ei esim. repinyt sitä.)
c) Poika luki KIRJAA. (Ei jotakin muuta.)

2) Uusi ja vanha tieto eli teema ja reema

Uuden ja vanhan tiedon ero ilmaistaan tavallisesti siten, että uutta tietoa sisältävät sanat (reema) saavat enemmän lausepainoa kuin vanhaa tietoa sisältävät sanat (teema). Tätä voidaan nimittää remaattiseksi painoksi. Esim.

Pihalla istuu KISSA. (Kissa tulee vasta nyt puheeksi.)
Huomenna matkustan HELSINKIIN. (Helsinkiin on uusi tieto.)

3) Syntaktisen rakenteen osoittaminen

Jos puhuja arvaa, että hänen puheensa voi muodostua moniselitteiseksi, tilanne voidaan pelastaa lausepainotuksella. Esimerkkejä:

a) Autoimme JUURI haavoittuneita. (juuri määrittää sanaa haavoittuneita.)
b) Autoimme juuri HAAVOITTUNEITA. (juuri määrittää sanaa autoimme.)

1.7 Prosodiset piirteet <Edellinen 1.7.2 Paino Seuraava> 1.8 Fonotaksi

Verkkokielioppi: © Finn Lectura / Erkki Savolainen 2001