1.3.2
Artikulaatiopaikka
Tällä sivulla:
Yleistä | Labiaalit | Dentaalit | Alveolaarit | Palataalit | Velaarit | Uvulaarit | Glottaalit | >Harjoitustehtäviä (mene sivulle) |
Ääniesimerkit
(merkitty tekstissä vihreällä)
Yleistä
Suuväylässä on
seuraavat tärkeät osat: 1) huulet (labia), 2) hampaat (dentes), 3)
hammasvalli (alveolum), 4) kitalaki eli suulaki (palatum), 4a) kova kitalaki (palatum
durum), 4b) kitapurje (velum), 5) kitakieleke (uvula), 6) nielu (farynks), 7)
äänirako (glottis), 8) kielen kärki (apeks), 9) kielen lapa (korona), 10) kielen
laiteet (latera), 11) kielen selkä (dorsum), 12) kielen tyvi (radiks).
Kuva: Artrtikulaatiovyöhykkeet
Äänteitä nimitetään näiden
artikulaatiovyöhykkeiden mukaisilla nimillä. Näin voidaan erottaa seuraavat
äänneryhmät: labiaalit, dentaalit, alveolaarit, palataalit, uvulaarit, faryngaalit ja
glottaalit (laryngaalit).
(Ääniesimerkit kuuluvat tässä kielittäin, eri järjestyksessä
kuin esimerkkisanat ovat tekstissä.)
Labiaalit
Labiaali on äänne, joka ääntyy huulilla, esim. p sanassa
pallo ja m
sanassa mummo sekä v esim. sanassa
vauva. Bilabiaali ääntyy ala- ja ylähuulen välissä (p,
b, m), dentilabiaali ääntyy yläetuhampaiden ja alahuulen
välissä (v, f).
Vokaali on labiaalinen, jos se ääntyy huulet >pyöreinä; o, u, y ja ö
ovat labiaalivokaaleja. Muunlaiset vokaalit ovat illabiaalivokaaleja.
Dentaali on äänne, joka ääntyy niin, että kielen kärki (apeks)
artikuloi etuhampaita tai ikeniä vasten, esim. ensimmäinen äänne englannin sanoissa
thin ja
this.
Suomen dentaalit ovat t, d, s, n, l ja r.
Alveolaari on äänne, joka ääntyy niin, että kielen kärki (tai lapa)
artikuloi hammasvallia eli alveoleja vasten, esim. ensimmäinen äänne englannin sanoissa
toe,
no, do. Alveolaarit voidaan
jakaa pre-, medio- tai postalveolaareihin
sen mukaan, artikuloiko kieli alveolien eli hammasvallin etuosaa, keskiosaa vai takaosaa
vasten.
Esim. suomen t on tavallisesti prealveolaari,
tuttava, tarttua; suomen d, l,
n ovat medioalveolaareja, duuri,
laulu,
nenä. Esimerkiksi ensimmäiset äänteet englannin sanoissa
ray, shy ovat
postalveolaareja.
Palataali on äänne, joka syntyy kielen selän ja palatumin (kovan
kitalaen) tai velumin (pehmeän kitalaen eli kitapurjeen) välissä. Palataalit voidaan
jakaa pre-, medio- tai postpalataaleihin
sen mukaan, syntyvätkö äänteet kitalaen ja kielenselän etuosassa, keskiosassa vai
takaosassa.
Suomen kielen palataalit ovat j, k ja
h
(äng).
Esimerkiksi ensimmäinen äänne englannin sanoissa
you, king tai suomen
sanoissa juna,
kissa ovat
prepalataaleja. Ensimmäinen äänne englannin sanassa core ja suomen sanassa
kassa ovat mediopalataaleja. Sanansisäinen konsonantti suomen sanassa
langat on
postpalataali.
Eurooppalaisten kielten fonetiikassa puhutaan palataateista ja
velaareista. Velaari on äänne, joka syntyy kielen selän takaosan ja velumin
(pehmeän kitalaen eli kitapurjeen) välissä. Esim. ensimmäinen äänne englannin
sanassa cast ja viimeinen äänne englannin sanassa
sing sekä sanansisäinen konsonantti suomen sanassa
tango ovat velaareja.
Uvulaari on äänne, joka syntyy uvulan (kitakielekkeen)
avulla. Esimerkiksi arabian q ja ranskan sekä pohjoissaksan r ovat
uvulaareja.
Faryngaali on äänne, joka syntyy kielen tyven (radiks)
ja nielun takaseinämän välissä; esim. arabian ns. emfaattiset konsonantit.
Glottaali (laryngaali) on äänne, joka ääntyy ääniraossa eli glottiksessa,
esim. h sanoissa ahead (englanti),
gehoben (saksa),
halpa, piha (suomi). Glottaali on myös se äänne, joka ääntyy esim. suomen
ilmauksissa [anna'
'olla] ja [avaa'
'ovi] (merkitty
esimerkeissä heittomerkillä; ks. >loppukahdennus).
Äänteet, jotka äännetään samalla artikulaatiopaikalla, ovat keskenään homorgaanisia.
|